MITÄ SEN ON VÄLIÄ…




Paljonkin, minusta kaikella on väliä, mutta vähitellen alkaa tuntua, että kuulun vähemmistöön.
Miksi näin? Olen vuosia miettinyt tätä lausahdusta, jonka kuulin ystäväni lapsen suusta. Kuinka noin nuori voi ajatella noin? Varsinkin kun tunnen hänen perheensä ja tiedän että siellä väitetään asioista ja ihmisistä. Tuntuu että tällä hetkellä maailmassa egoistinen ajattelu kasvaa kasvamistaan kuin pullataikina ja on aina vaan hyväksyttävämpää. 

Minne on kadonnut toisesta välittäminen, ilman että itse siitä jotenkin hyötyisi? Hyväntekeväisyydenkin nimiin verhotaan monesti omat menestymisen tarkoitusperät. Takki kääntyy, aina kun siitä on itselle enemmän hyötyä.



Sotkuun mennyt sote, erilaisten rahanpesutapausten julkisuuteen tulo, oudot poliittiset ilmiöt ovat mielestäni tämän ajattelun seurausta. En kaipaa vanhaa nöyristelyä tai herran pelko ajattelua, mutta yhteisöllisyys ja toisen huomioon ottaminen on se, mitä perään kuulutan.

Onko tässä ajattelussa sitten kysymys mistä? Onko tämä moraalikysymys vai mikä saa meidät välinpitämättömiksi toisillemme, ympäristöllemme ja jopa itsellemme? Ehkä kaiken pohjalla on se tunne, että minua ei kuulla ja en voi vaikuttaa tilanteeseen. Tunne eriarvoisuudesta tai jopa arvottomuudesta.


Tänä päivänä elämä perustuu ajatukseen suosiosta, menestymiseen valtavirrassa ja pahimmillaan rahanvaltaan. Pelko isojen vaikuttajien varpaille astumiselle, on tämän päivän herran pelkoa. Oli sitten kyseessä se koulun tai luokan suosituin, yrityksemme tai yhteisömme johtotähti tai jokin muu, meistä suurimenestyjä. Enempi parempi?

Kaikkien pitäisi olla menestyneitä, mutta kuinka se on mahdollista koska parasta paikkaa eivät voi kaikki pitää. Riittäisikö vähempi? Entä jos panostaisi laatuun määrän sijaan. Olla vaikka ystävällinen pienemmälle piirille tai vaikka vain yhdelle, kuin suosittu suurelle joukolle muista piittaamatta. Silloin voisi olla enemmän läsnä muille ja saada vastineeksi aitoa yhteisöllisyyttä, trendin mukaiseen ”valta porukkaan” kuulumisen sijaan.

Minne ovat joutuneet omat arvomme? Kuvittelemme olevamme vapaampia kuin ennen, mutta todellisuudessa kuljemme kuin pässit narussa, kun iso tekijä johtaa joukkoa. Ei uskalla sanoa ääneen, että on erimieltä, koska se voi johtaa joukosta erottamiseen. On helpompi mennä mukana ja laulaa toisten lauluja.



Lopputulokseksi kuitenkin jää tyhjä tunne, ehkä hyväksikäytettykin fiilis. Mitä jos kuuntelisi omaa sisintään ja olisi rohkea ja kulkisi omaa polkuaan? Vähitellen alkaisi ehkä löytyä muita saman mielisiä ja voisi aidosti iloita yhteisestä suunnasta, ilman suosion menetyksen painetta. Jokainen meistä on arvokas omana itsenään. Tulla kuuluksi, arvostetuksi sekä saada jakaa omia mielipiteitään loukkaamatta toisia, kasvojen menetyksen pelosta. Antaa toisen nauttia arvostuksesta, jota vain sinä voit hänelle antaa.

Kaikella on väliä! Ajatuksilla, niistä seuraavilla sanoilla ja toimilla on vaikutusta. Ota elämääsi suunnaksi yhteisöllisyys: toisten auttaminen ja tukeminen, niin saat vastineeksi jotain sellaista, jota jyräämällä tai ryöstämällä et voi koskaan saavuttaa. Aitoa arvostusta, juuri sinuna!



Kommentit

  1. Kiitokset taas arvokkaista ajatuksista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos itsellesi että olet löytänyt tänne ja tykännyt lukemastasi.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit