Siirry pääsisältöön

Tekstit

Videot

KIITOS EI

Viime kerralla kirjoitin kiitollisuudesta, nyt tänään vuorossa on kieltäytyminen, joka koen olevan sukua kiitollisuudelle ja arvostukselle.
Olen tässä viime aikoina jutellut useamman kanssa kieltäytymisen vaikeudesta ja tunteesta, joka siitä tulee. Kuinka onkaan niin vaikea joskus sanoa EI, ilman että tuntisi loukkaavansa toista tai pettävänsä toisen?
Miksi kieltäytymisestä tulee niin vaikeaa? Eikö meillä ole oikeus sanoa ei, ilman huonoa omatuntoa? Syynä voi olla opittu tapa, että jos kieltäytyy niin enää ei pyydetäkään mukaan. Pelko siitä, että jää ulkopuoliseksi tai menettää jotain. Tai tuntee tuottavansa pettymyksen toiselle ja pyrkii kaikin keinoin välttämään sitä tunnetta. Miksi näin?
Olen saanut itseni kiinni tästä usein, mutta myös ilokseni olen huomannut, että alan vähitellen kuunnella itseäni ja opin kieltäytymään ilman syyllisyyttä. Pitkän pähkäilyn tuloksena olen todennut, että kieltäytymisen vaikeus tulee ”kiltti tyttö” kasvatuksesta. Ei saa tuottaa pettymystä toiselle …

Viimeisimmät blogitekstit

TÄNKS

MINÄ, MINÄ, MINÄ...

KATEISSA

MÄ HALUUN

PANDORAN LIPAS

KAIKKI AIKA

LOMALLA

HAPPY

TON

ÄIDEISTÄ PARHAIN