MONEY, MONEY, MONEY…
" Must be funny
In the rich man's world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man's world…"
In the rich man's world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man's world…"
Voihan se olla näinkin. Mikäs se
olisi lennähtää kaukaiselle saarelle omalla koneella yksityisresidenssin, jossa
kaikki on valmiina… Ilman huolta mistään…
Vai olisiko se sittenkään niin mukavaa?
Raha ja sen määrä määrittää tämän päivän
maailmassa millainen ihminen ehkä olet; mihin ryhmään kuulut, mikä on arvosi.
Rahan valta on suuri ja kasvaa koko ajan. Todellisuudessa suuret rahat ovat vain
murto-osan hallinnoitavissa. Suurin osa maailman rahoista on muutaman
mahtisuvun omistuksessa ja maailman velkarahan määrä on moninkertainen suhteessa
pankeissa olevaan rahan määrään. Rikkaat vaan rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Silti
me kaikki juoksemme saman asian perässä; rahan.
Rahan valta on kasvanut
teollistumisen ja liiketoiminnan myötä. Kuka omistaa ja mitä, on tänään oltava
mitattavissa rahassa, ei esimerkiksi hyvyydessä tai taidoissa. Ja se kenellä
sitä on, sillä on valta vaikuttaa siihen, kuinka asiat menevät. Oma etu tulee
monesti ensimmäiseksi esim. eettisten tai vaikka yhteisönedun sijaan
Jo Maslow tarvehierarkiassaan
totesi, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin. Korkeimmalla tässä asteikossa
on itsensä toteuttamisen tai jopa itsensä ylittämisen tarve. Mutta kuinka
toteuttaa itseään, jos vuokra on maksamatta ja mietit mistä saisi ruokaa? Kuinka
monesta meistä olisi vaikka mihinkä, jos ei tarvitsisi käyttää kaikkea valveilla
olo aikaansa rahan hankkimiseen tai sen puutteesta ja siitä huolehtimiseen?
Tosiasia on että nekin joilla rahaa
on niin paljon, että itse ei koskaan elin aikanaan saa sitä kulutettua loppuun,
haalivat sitä aina lisää. Silti hekin voivat kokea olonsa onnettomaksi, vaikka omistaisivat
kaiken mahdollisen. Arvostus ja valta ovat mielestäni ehkä todellisimpia
motiiveja jo varakkaalla hamuta lisää. Koska kukapa haluaisi luopua jo
saavutetusta asemasta? Mutta surullista tässä on, että aina tulee joku jolla on
enemmän, joka ehkä nousee ohitse. Rahan tuoma arvo on hetkessä menetettävissä. Menettämisenpelko tuleekin omistamisenilon sijalle.
Todellisuudessa omistamisen määrä
ei tuo onnellisuutta, turvantunnetta ehkä enemmänkin. Kuinka usein saa lukea
surullisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat luhistuneet kaiken ylellisyyden
keskelle. Silloin me muut mietimme kuinka näin, kun sillä oli kaikkea? Onnea, turvaa,
tasapainoa ja rauhaa ei voi ostaa kuin hetkeksi. Nämä kaikki ovat asioita joita
tulee tuntea sisällään, ei ostettuna.
Onneksi kaikki nämä voi saavuttaa ilma
pohjattomia rahavaroja.
Aina välillä leikin ajatuksella,
että jos rahaa ei olisikaan vaan eläisimme totaalisessa vaihtotaloudessa. Työtä
vaihdettaisiin työhön tai hyödykkeisiin tai asioita tehtäisiin yhteiseen
pottiin. Millainen maailma silloin olisi? Kommunismin perusajatus ehkä sivusi
tätä, mutta kuinka kävikään. Ihmisen ehkä luontainen ahneus pilasi ajatuksen. Aina on joku, joka haluaa enemmän kuin toiset. Mutta jos rahalla ei
olisikaan sellaista valtaa kuin nyt, vaan todelliset vallanpitäjät olisivatkin
osaajat, ne kellä on halua ja taitoa tehdä asioita kaikkien hyväksi, aidosti
parantaa maailmaa ja elämisen laatua?
Silloin itsensä kehittäminen ja
toisten huomioiminen voimavarana tulisivat ehkä uuteen arvoon. Uskon että itsensä
kehittäminen tuo sellaista arvoa, jota ei voi
viedä pois. Vaikka ei olisi penniäkään, tieto ja taito pysyy. Itselleni onni
tulee huomaamisesta mihin todella pystyn, pienissäkin asioissa. Tekemisen ilo
ja haltioituminen siitä mitä tekee, on paljon arvokkaampaa kuin se kaikki mitä rahalla
saa. Mahtava plussa on, jos siitä tekemisestä vielä maksetaakin.
Kommentit
Lähetä kommentti