MONEY, MONEY, MONEY…

" Must be funny
In the rich man's world
Money, money, money
Always sunny
In the rich man's world…"

Voihan se olla näinkin. Mikäs se olisi lennähtää kaukaiselle saarelle omalla koneella yksityisresidenssin, jossa kaikki on valmiina… Ilman huolta mistään…  Vai olisiko se sittenkään niin mukavaa?

Raha ja sen määrä määrittää tämän päivän maailmassa millainen ihminen ehkä olet; mihin ryhmään kuulut, mikä on arvosi. Rahan valta on suuri ja kasvaa koko ajan. Todellisuudessa suuret rahat ovat vain murto-osan hallinnoitavissa. Suurin osa maailman rahoista on muutaman mahtisuvun omistuksessa ja maailman velkarahan määrä on moninkertainen suhteessa pankeissa olevaan rahan määrään. Rikkaat vaan rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Silti me kaikki juoksemme saman asian perässä; rahan.

Rahan valta on kasvanut teollistumisen ja liiketoiminnan myötä. Kuka omistaa ja mitä, on tänään oltava mitattavissa rahassa, ei esimerkiksi hyvyydessä tai taidoissa. Ja se kenellä sitä on, sillä on valta vaikuttaa siihen, kuinka asiat menevät. Oma etu tulee monesti ensimmäiseksi esim. eettisten tai vaikka yhteisönedun sijaan

Jo Maslow tarvehierarkiassaan totesi, että ihminen pyrkii koko ajan eteenpäin. Korkeimmalla tässä asteikossa on itsensä toteuttamisen tai jopa itsensä ylittämisen tarve. Mutta kuinka toteuttaa itseään, jos vuokra on maksamatta ja mietit mistä saisi ruokaa? Kuinka monesta meistä olisi vaikka mihinkä, jos ei tarvitsisi käyttää kaikkea valveilla olo aikaansa rahan hankkimiseen tai sen puutteesta ja siitä huolehtimiseen?

Tosiasia on että nekin joilla rahaa on niin paljon, että itse ei koskaan elin aikanaan saa sitä kulutettua loppuun, haalivat sitä aina lisää. Silti hekin voivat kokea olonsa onnettomaksi, vaikka omistaisivat kaiken mahdollisen. Arvostus ja valta ovat mielestäni ehkä todellisimpia motiiveja jo varakkaalla hamuta lisää. Koska kukapa haluaisi luopua jo saavutetusta asemasta? Mutta surullista tässä on, että aina tulee joku jolla on enemmän, joka ehkä nousee ohitse. Rahan tuoma arvo on hetkessä menetettävissä. Menettämisenpelko tuleekin omistamisenilon sijalle.

Todellisuudessa omistamisen määrä ei tuo onnellisuutta, turvantunnetta ehkä enemmänkin. Kuinka usein saa lukea surullisia tarinoita ihmisistä, jotka ovat luhistuneet kaiken ylellisyyden keskelle. Silloin me muut mietimme kuinka näin, kun sillä oli kaikkea? Onnea, turvaa, tasapainoa ja rauhaa ei voi ostaa kuin hetkeksi. Nämä kaikki ovat asioita joita tulee tuntea sisällään, ei ostettuna.

Onneksi kaikki nämä voi saavuttaa ilma pohjattomia rahavaroja.

Aina välillä leikin ajatuksella, että jos rahaa ei olisikaan vaan eläisimme totaalisessa vaihtotaloudessa. Työtä vaihdettaisiin työhön tai hyödykkeisiin tai asioita tehtäisiin yhteiseen pottiin. Millainen maailma silloin olisi? Kommunismin perusajatus ehkä sivusi tätä, mutta kuinka kävikään. Ihmisen ehkä luontainen ahneus pilasi ajatuksen. Aina on joku, joka haluaa enemmän kuin toiset. Mutta jos rahalla ei olisikaan sellaista valtaa kuin nyt, vaan todelliset vallanpitäjät olisivatkin osaajat, ne kellä on halua ja taitoa tehdä asioita kaikkien hyväksi, aidosti parantaa maailmaa ja elämisen laatua?

Silloin itsensä kehittäminen ja toisten huomioiminen voimavarana tulisivat ehkä uuteen arvoon. Uskon että itsensä kehittäminen tuo sellaista arvoa, jota ei voi viedä pois. Vaikka ei olisi penniäkään, tieto ja taito pysyy. Itselleni onni tulee huomaamisesta mihin todella pystyn, pienissäkin asioissa. Tekemisen ilo ja haltioituminen siitä mitä tekee, on paljon arvokkaampaa kuin se kaikki mitä rahalla saa. Mahtava plussa on, jos siitä tekemisestä vielä maksetaakin.