KIITOS EI
Viime kerralla kirjoitin kiitollisuudesta, nyt tänään
vuorossa on kieltäytyminen, joka koen olevan sukua kiitollisuudelle ja
arvostukselle.
Olen tässä viime aikoina jutellut useamman kanssa kieltäytymisen
vaikeudesta ja tunteesta, joka siitä tulee.
Kuinka onkaan niin vaikea joskus sanoa EI, ilman että
tuntisi loukkaavansa toista tai pettävänsä toisen?
Miksi kieltäytymisestä tulee niin vaikeaa? Eikö meillä ole
oikeus sanoa ei, ilman huonoa omatuntoa? Syynä voi olla opittu tapa, että jos
kieltäytyy niin enää ei pyydetäkään mukaan. Pelko siitä, että jää ulkopuoliseksi
tai menettää jotain. Tai tuntee tuottavansa pettymyksen toiselle ja pyrkii kaikin
keinoin välttämään sitä tunnetta. Miksi näin?
Olen saanut itseni kiinni tästä usein, mutta myös ilokseni
olen huomannut, että alan vähitellen kuunnella itseäni ja opin kieltäytymään
ilman syyllisyyttä. Pitkän pähkäilyn tuloksena olen todennut, että kieltäytymisen
vaikeus tulee ”kiltti tyttö” kasvatuksesta. Ei saa tuottaa pettymystä toiselle
ja kuuluu auttaa toista aina kun voi. Onko oikeasti näin?
Olen tullut tulokseen että ei. Sillä jos lähtee mukaan
pakottamalla itsensä johonkin, voi olla että ei ole tekemisessä mukana täydellä
sydämellä. Jos tavoittelisi tilaa, jossa tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä
oikeilta omaan jaksamiseen nähden. Joskus voi joutua kieltäytymään myös
mukavista asioista. Ja se vasta vaikeaa onkin.
Mutta jos ajattelee asiaa toiselta kantilta, onko mukana
puolittaisesti vai ei ollenkaan ja antaakin mahdollisuuden jollekin toiselle
olla mukana täysillä? Onko tarpeen olla mukana kaikessa? Oman ajan arvo on
tämän päivän hektisessä maailmassa aina vaan suurempaa. Vaikka maailma menee
24/7 tahdilla eteenpäin, jokainen meistä tarvitsee aikaa palautumiseen, jotta jaksaisi.
Siksi on tärkeää valita silloin kun voi, sellaisia asioita joihin tuntee paloa,
mihin haluaa käyttää oman panoksensa. Koska silloin saa myös vastineeksi jotain,
jota on ollut vailla. Ja käytetty aika on aina pois jostain muusta.
Monesti kun kuulee sanottavan ei, siitä seuraa pitkä lista
syitä miksi ei. Miksi? Tarvitseeko ei aina perusteluja? Mielestäni ei, sillä
kysyjä ei voi olettaa että toisen vastaus olisi automaattisesti joo. Meillä
kaikilla on oikeus kieltäytyä tarjotuista jutuista. Jos ei tuntuu vaikealta
sanoa, voi aloittaa ein harjoittelun sanomalla ”ehkä”. Se antaa jo viestin,
että et mahdollisesti olekaan tulossa mukaan. Koska mielestäni pahempi
vaihtoehto on sanoa ensin joo, ja sitten peruuttaa viimemetreillä. Tällöin saattaa
mahdollisesti toisen pulaan, kun on antanut ymmärtää että onkin käytettävissä
ja sitten ei olekaan. Tällöin olisi parempi ollut sanoa ei.
Kuuntele itseäsi seuraavan kerran, kun haluaisit sanoa ei.
Jos rohkeasti sanoisitkin Ei, joon sijaan? Mitä tapahtuisi? Maailma ei varmaan romahdakaan.
Jos on aidosti täysillä mukana, sillä on merkitystä enemmän kaikille ja joskus
tekemättömyys / osallistumattomuus voi olla paljon arvokkaampaa.
Kuuntele itseäsi ja ala tekemään päätöksiä sydän, ei pää, vetoisesti.
Sillä se näkyy myös toiselle ja toinen voi arvostaa kieltäytymistäsi yhtä
paljon kuin osallistumistasi.
Kommentit
Lähetä kommentti