KIITOS EI

Viime kerralla kirjoitin kiitollisuudesta, nyt tänään vuorossa on kieltäytyminen, joka koen olevan sukua kiitollisuudelle ja arvostukselle.

Olen tässä viime aikoina jutellut useamman kanssa kieltäytymisen vaikeudesta ja tunteesta, joka siitä tulee.

Kuinka onkaan niin vaikea joskus sanoa EI, ilman että tuntisi loukkaavansa toista tai pettävänsä toisen?

Miksi kieltäytymisestä tulee niin vaikeaa? Eikö meillä ole oikeus sanoa ei, ilman huonoa omatuntoa? Syynä voi olla opittu tapa, että jos kieltäytyy niin enää ei pyydetäkään mukaan. Pelko siitä, että jää ulkopuoliseksi tai menettää jotain. Tai tuntee tuottavansa pettymyksen toiselle ja pyrkii kaikin keinoin välttämään sitä tunnetta. Miksi näin?

Olen saanut itseni kiinni tästä usein, mutta myös ilokseni olen huomannut, että alan vähitellen kuunnella itseäni ja opin kieltäytymään ilman syyllisyyttä. Pitkän pähkäilyn tuloksena olen todennut, että kieltäytymisen vaikeus tulee ”kiltti tyttö” kasvatuksesta. Ei saa tuottaa pettymystä toiselle ja kuuluu auttaa toista aina kun voi. Onko oikeasti näin?

Olen tullut tulokseen että ei. Sillä jos lähtee mukaan pakottamalla itsensä johonkin, voi olla että ei ole tekemisessä mukana täydellä sydämellä. Jos tavoittelisi tilaa, jossa tekee asioita, jotka tuntuvat itsestä oikeilta omaan jaksamiseen nähden. Joskus voi joutua kieltäytymään myös mukavista asioista. Ja se vasta vaikeaa onkin.

Mutta jos ajattelee asiaa toiselta kantilta, onko mukana puolittaisesti vai ei ollenkaan ja antaakin mahdollisuuden jollekin toiselle olla mukana täysillä? Onko tarpeen olla mukana kaikessa? Oman ajan arvo on tämän päivän hektisessä maailmassa aina vaan suurempaa. Vaikka maailma menee 24/7 tahdilla eteenpäin, jokainen meistä tarvitsee aikaa palautumiseen, jotta jaksaisi. Siksi on tärkeää valita silloin kun voi, sellaisia asioita joihin tuntee paloa, mihin haluaa käyttää oman panoksensa. Koska silloin saa myös vastineeksi jotain, jota on ollut vailla. Ja käytetty aika on aina pois jostain muusta.

Monesti kun kuulee sanottavan ei, siitä seuraa pitkä lista syitä miksi ei. Miksi? Tarvitseeko ei aina perusteluja? Mielestäni ei, sillä kysyjä ei voi olettaa että toisen vastaus olisi automaattisesti joo. Meillä kaikilla on oikeus kieltäytyä tarjotuista jutuista. Jos ei tuntuu vaikealta sanoa, voi aloittaa ein harjoittelun sanomalla ”ehkä”. Se antaa jo viestin, että et mahdollisesti olekaan tulossa mukaan. Koska mielestäni pahempi vaihtoehto on sanoa ensin joo, ja sitten peruuttaa viimemetreillä. Tällöin saattaa mahdollisesti toisen pulaan, kun on antanut ymmärtää että onkin käytettävissä ja sitten ei olekaan. Tällöin olisi parempi ollut sanoa ei.

Kuuntele itseäsi seuraavan kerran, kun haluaisit sanoa ei. Jos rohkeasti sanoisitkin Ei, joon sijaan? Mitä tapahtuisi? Maailma ei varmaan romahdakaan. Jos on aidosti täysillä mukana, sillä on merkitystä enemmän kaikille ja joskus tekemättömyys / osallistumattomuus voi olla paljon arvokkaampaa.

Kuuntele itseäsi ja ala tekemään päätöksiä sydän, ei pää, vetoisesti. Sillä se näkyy myös toiselle ja toinen voi arvostaa kieltäytymistäsi yhtä paljon kuin osallistumistasi.