KOUKUSSA

Riippuvuus eli addiktio on yleisempää tänä päivänä kuin koskaan. Addiktio, latinaksi addictio, suomennettuna ”jättäminen jonkun valtaan”.  Sitähän se todellisuudessa on; olemista jonkin vallassa.

Kuinka me joudumme tällaiseen tilanteeseen? Meillä on suuret odotukset siitä millaisia meidän tai elämän tulisi olla.

Riippuvuus voi olla elämää ylläpitävää ja tarpeellista, kuten hengitys on; emme elä kovinkaan kauan, jos ei ole happea jota hengittää. Tämän lisäksi riippuvuudesta voi tulla sairaus. Kuinka mukavasta tavasta voi tulla salakavalasti elämää säätelevä tai jopa terveydelle vaarallinen riippuvuus?

Riippuvuus voi olla fyysistä riippuvuutta, jostain aineista tai psyykkistä, riippuvuutta tunnetilasta jota jokin toiminta tuottaa tai näiden yhdistelmä. Myös sosiaalinen riippuvuus voi johtaa toimintaan, joka ei ole terveellistä itselleen; jotta tuntisi ryhmään kuulumisentunnetta aloittaa, vaikka tupakanpolton. Yleensä kaiken ytimessä on mielihyvähakuisuus. Haluamme voida paremmin, kokea hyvää oloa.

Kuitenkin joskus hyvinkin äkkiä se mikä tuotti mielihyvää alkaakin hallitsemaan elämää ja toimintaa alkaa määrittää riippuvuus, ei oma hyvinvointi. Mukavuus on kaukana kun pakko ajaa eteenpäin. Huomaat notkuvasti somessa tai rentoutua ei voi ilman herkkuja tai viinilasia tai kaiken ajankäytön määrittää voiton mahdollisuus… Mistä vaan, melkein kaikesta voi tulla riippuvaiseksi.

Psykologinen riippuvuus on usein se sitkeä pirulainen, joka ei tahdo päästää otteestaan. Vaikka olisi päässyt vieroittautumaan epäterveellisestä aineesta, tunneside jää olemaan vielä pitkäksi aikaa senkin jälkeen. Ja kaiken tuhoisan toiminnan takana oli hyvän olon kaipaus. Riippuvuus on karu kääntöpuoli sille mitä kuvitteli hallitsevansa. Missä menee omat rajat? Miksi rajojen asettaminen on niin vaikeaa?

Yksinäisyys ja mielikuvat, jota maailma tyrkyttää jatkuvasti, siitä millaista elämämme tulisi olla ajaa meidät hakemaa mielihyvää sieltä, mikä ei ole ehkä se paras mahdollinen. Pikaratkaisuja hyvään oloon on saatavilla vaikka kuinka paljon, lääkkeet, päihteet, herkut, shoppailu... Kaikki nämä todellisuudessa tuo haluttua tulosta vain hetkeksi ja kohta huomaa haluavansa enemmän, kunnes olemme ylittäneet omat rajamme, mutta emme pystykään enää pysähtymään. Olemme ansassa.

Se voi olla tilanne jolloin itse huomaa että ei enää ohjaakaan alusta, vaan jokin muu tekee sen puolestani. Nurinkurisesti ihmisen halu tuntea hallitsevansa itse elämäänsä saa meidän usein ajattelemaan, että kyllä mä tän hanskaan, kunhan vaan… Silloin selitysten kierre on jo alkanut.

Jos tässä hetkessä tajuaa pysähtyä ja todeta että ok, nyt mä en enää hallitse tätä. Silloin on mahdollista alkaa tehdä korjausliikkeitä. Monesti yksin ongelman kanssa painiminen on liian raskasta. Syyllisyyden ja häpeän tunne, että en sitten osannut hoitaa tätä itse, voi estää avun pyytämisen. Jo se, että rohkaistuu ja kertoo ongelmastaan jollekin, tuo ongelman todelliseksi ja silloin asiaa on ehkä helpompi alkaa käsitellä. Ystävän- tai vertaistuki voi olla kullan arvoista; on joku joka hyväksyy minut tällaisena ongelmani kanssa tai siitä huolimatta.

Mikä sitten todellisuudessa on se hyvä olo, jota kaipaa? 

Mitä yrittää korjata sijaistoiminnalla; riippuvuudella?

Monesti ei kuule oman itsensä ääntä tai kukaan muu ei ole halunnut kuulla sitä. Turvautuu tekemiseen jolla voi turruttaa tämän kaipuun, koska todellisuuden kohtaaminen voi olla liian tukalaa. Itsetuntemus ja itsemyötätunto on minusta isossa osassa riippuvuudesta irti pääsemisessä. Jos se että opettelee kuuntelemaan itseään; mitä minä oikeasti kaipaan tai haluan? Pysähtyy ensin itseensä ja antaa tulla ulos kaiken sen mikä painolastina on sisimmässä.

Lähtee hakemaan itsensä näköistä elämää; toteuttamaan omaa tahtoaan, pyrkimättä miellyttämään muita. Uskon että usein riippuvuuden taustalla on tunne riittämättömyydestä tai liian korkealle asetetut tavoitteet. Me kaikki olemme yksilöitä, kahta samanlaista ei ole, joten yhtä kaikille toimivaa ratkaisua tai toimintamallia ei ole olemassa. 

Ole armollinen itsellesi ja pyri tavoittelemaan todellista sydämen hyvää, jota sielusi kaipaa, Se ei löydy pikaratkaisuista, vaan omasta sydämestä. Ole lempeä ja anna itsellesi lupa voida paremmin.

Kaikille niille jotka kamppailevat itsensä ja ongelmansa kanssa; lohduksi, et ole yksin ja aina on joku, joka on valmis tukemaan sinua omalla tielläsi kohti riippumatonta elämää ©