SHADE OF GREY
Missä menee tyylikkään ja tylsän välinen raja?

Kun ei näekään
riitasointuisen värisiä vaatteita tai kirkuvan sävyisiä hiuksia on vaikea
kuvitella niitä kuvaan. Mielikuvamme tulee omasta kokemusmaailmastamme; siitä
värimaailmasta johon olemme tottuneet.
Kuinka helposti olettaa asioiden olevan jollain tolalla? Mielikuvitus luo kaiken puuttuvan puolestamme. Ammennamme omista muistoistamme ja kokemuksistamme, osin tiedostamatta. Sitten kun joku näyttäisi saman kuvan väreissä; yllätymmekin että näinkö tämä oikeasti onkin?
Värit ovat iso osa elämäämme; kevään ensivihreä, meren
turkoosi, valkoisena hohtava hanki, mansikanpunainen, yötaivaan syväsininen.
Kaikki upeita elämyksiä, myös väriensä puolesta. Ehkä juuri väriensä luoma
kontrastin vuoksi. Ei turhaan marja ole punainen ja lehdet vastaväriä vihreää.
Värit ovat olleet aina suoja-, houkutus- tai varoitusvärejä.
Minkä avulla maastoutuu massaan / maastoon tai millä pelottaisi uhkan pois?
Halusta erottua tai vetäytyä.
Oikeasti minä rakastan värejä; oranssi on lempivärini.
Oranssin huomioväri huutaa jo kaukaa, täällä olen, halusit tai et. Se hehkuu iloisena ja eloisana. Oranssista
sanotaan, että se tasapainottaa tunteita ja älyä sekä tuo palvelun- ja
auttamisenhalun esiin. Samoin luovuuden sekä uusien ajatusten väriksi sitä on
sanottu. Ihana energiapommi!
Mutta kaikesta tästä ihanuudesta huolimatta huomaan
hakeutuvani aina neutraalien värien suojaan. Onko värittömyys turvallista
suojaväritystä, jonka taakse voi hienosti häipyä. Siksikö olen saanut
mieltymykseni värittömyyteen? Luodakseni itselleni rauhallisen paikan pysähtyä
ja vaan olla.
Jos tähän neutraaliin palettiin alkaisikin lisätä räiskyviä
värejä, tulisiko elämästä jotenkin erilaista? Tulisiko oranssin hehkusta
loistetta arkeen?
Uskon että kuten värit; elämä yleensä on jonkinlaisella
paletilla, värimaailmalla, rakennettu. Me jokainen luomme oman palettimme.
Toiset räiskyvän ja yltäkylläisen, toiset rauhallisen ja seesteisen tai jotain
aivan muuta näiden väliltä.
Mutta jos uskaltautuisikin hieman muuttamaan omaa palettiaan
lisäämällä sinne sitä, aikaisemmin puhuttua vastaväriä tai vahvistaisi sävyjen
kontrasteja rohkeasti lisäämällä elämään jotain, ei niin tuttua. Väri väriltä,
pisara pisaralta elämään virtaisi jotain uutta, itselle ehkä ennenkokematonta.
Elämän suunta alkaisi muuttua, löytää uusia ulottuvuuksia, täydentämään jo omaa
tuttua kirjoaan.
Olisiko uusi tyylikäs sittenkin värikäs? Yllätyksellisyys,
jonka poikkeama turvallisesta tutusta tuo sen pisteen iin päälle. Ole rohkea ja
astu ulos turvavyöhykkeeltä ja uskalla kokeilla jotain uutta.
Elämässä on kaikkia sävyjä; kaikella on aikansa ja
paikkansa. Nauti koko paletista, yltäkylläisyys on elämän rikkautta, jota se
tarjoilee monimuotoisuudellaan.
Kommentit
Lähetä kommentti