LESS IS MORE
Tuttu sanonta ”vähempi parempi” on ainakin sisustamisesta
kiinnostuneille tai Konmarittajille. Mutta sama ajatus, luopuminen kaikesta
turhasta, on aivan mahtava elämän ohjelanka.
Kuinka helposti kaikkea kertyy nurkkiin, kaappeihin ja
mieleen pyörimään. Siellä ne sitten pölyyntyvät ja vievät tilaa joltakin merkityksellisemmältä.
Ja aina tulee vaan lisää ja lisää. Olisko aika tehdä suursiivous?
Kuinka ihanalta tuntuukaan, kun kaikella on paikkansa ja
turhasta on pääsyt eroon!
Mutta miksi sitten aina tulee kerättyä kaikkea tarpeetonta?
Onko se ajatus että jos joskus tulee tilanne että tätä tarvitsenkin? Kuinka
todennäköistä se on? Monesti säilömme kaikkea vuosikausia ja sitten unohdamme, että
meillähän on jo tämä ja erehdymme hankkimaan vastaavan uudestaan. Kuulostaako
tutulta?
Itse olen jo lapsuudessa oppinut että ”aika tavaran kaupitsee”
eli mitään ei kannata heittää hukkaan. Näillä ohjeilla kaikki tulee säilöttyä
pahanpäivän varalle kuin oravalla. Melko varmasti sitten se unohtuu sinne ”varmaan
paikkaan”, josta se ei koskaan tule löydetyksi. Vaikka niin sen sinne
laittaessani ajattelin.
Onko todellinen syy tähän mystiseen katoamiseen se, että todellisuudessa
en ole kokenut tätä enää tarvitsevani? Vai deletoinko sen mielestäni täysin varastoidessani?
Uskon että todellisuudessa se mitä tarvitsen, on äärettömän
vähän. Se mikä sitten tekee elämästä hieman yltäkylläisemmän, on ehkä ne muutamat
jutut tähän tarpeelliseen lisättynä. Mutta senkin jälkeen suurin osa omistamastani
on täysin turhaa.
Sama juttu koskee myös kaikkea sitä mitä pään sisälle
varastoin vuosien varrella. Suursiivous kannattaakin aloittaa myös siellä
pääkopassa. Miettiä mikä on oikeasti itselleen tärkeää; tuottaa hyvää oloa ja
mielenrauhaa tai auttavat arjen pyörityksessä. Mitä siellä on mielen
roinalaatikossa; surua, kaunaa, vihaa ja muuta moskaa, joka vaan syö energiaani
ja vie tilaa tärkeimmiltä ajatuksilta ja kokemuksilta.
Ihmisen mieli on outo siinä mielessä että se pitää yllättävän
tiukasti kiinni kaikesta turhasta ja ehkä negatiivisesta varsinkin. Pelot,
kauhukuvat, kiukku ja pettymyksentunteet ovat tiukassa. Kaikki nämä ylläpitävät
epätasapainoa elämässä, estävät meitä menemään eteenpäin. Monen asian ja
ajatuksen taustalla on jokin jo varhaisessa vaiheessa sattunut tapahtuma, joka
saa meidät vieläkin toimimaan samalla lailla kuin silloin pienenä. Olemme
jumissa omassa itsessämme, vaikka helposti syytämme tästä toisia.
Jos onnistumme saamaan itsemme kiinni tämän roskan
kaivelusta ja muistelusta, pysäytä itsesi siihen paikkaan ja sano ”tarvitsenko
tätä ihan oikeasti?” Silloin on helpompi päästää irti, antaa anteeksi tai
todeta jokin jo aikansa eläneeksi, tarpeettomaksi.
Se sama tunne mikä tulee siivouksen jälkeen, ihana olo järjestyksestä
ja puhtaudesta, tulee myös mielen siivouksesta. Suosittelen tätä kaikille!
Vähintään puolivuosittainen tsekkaus missä mieli menee ja onko sinne kertynyt
jotain tarpeetonta, on se mitä suosittelen meille kaikille.
Tyhjän tilan autuus antaa mielelle tilaa unelmoida ja astua rohkeasti
askel kohti jotain uutta, sen sijaan että olisimme kuin pallojalassa menneeseen.
Kommentit
Lähetä kommentti