LESS IS MORE

Tuttu sanonta ”vähempi parempi” on ainakin sisustamisesta kiinnostuneille tai Konmarittajille. Mutta sama ajatus, luopuminen kaikesta turhasta, on aivan mahtava elämän ohjelanka.

Kuinka helposti kaikkea kertyy nurkkiin, kaappeihin ja mieleen pyörimään. Siellä ne sitten pölyyntyvät ja vievät tilaa joltakin merkityksellisemmältä. Ja aina tulee vaan lisää ja lisää. Olisko aika tehdä suursiivous?

Kuinka ihanalta tuntuukaan, kun kaikella on paikkansa ja turhasta on pääsyt eroon!

Mutta miksi sitten aina tulee kerättyä kaikkea tarpeetonta? Onko se ajatus että jos joskus tulee tilanne että tätä tarvitsenkin? Kuinka todennäköistä se on? Monesti säilömme kaikkea vuosikausia ja sitten unohdamme, että meillähän on jo tämä ja erehdymme hankkimaan vastaavan uudestaan. Kuulostaako tutulta?

Itse olen jo lapsuudessa oppinut että ”aika tavaran kaupitsee” eli mitään ei kannata heittää hukkaan. Näillä ohjeilla kaikki tulee säilöttyä pahanpäivän varalle kuin oravalla. Melko varmasti sitten se unohtuu sinne ”varmaan paikkaan”, josta se ei koskaan tule löydetyksi. Vaikka niin sen sinne laittaessani ajattelin.

Onko todellinen syy tähän mystiseen katoamiseen se, että todellisuudessa en ole kokenut tätä enää tarvitsevani? Vai deletoinko sen mielestäni täysin varastoidessani?

Uskon että todellisuudessa se mitä tarvitsen, on äärettömän vähän. Se mikä sitten tekee elämästä hieman yltäkylläisemmän, on ehkä ne muutamat jutut tähän tarpeelliseen lisättynä. Mutta senkin jälkeen suurin osa omistamastani on täysin turhaa.

Sama juttu koskee myös kaikkea sitä mitä pään sisälle varastoin vuosien varrella. Suursiivous kannattaakin aloittaa myös siellä pääkopassa. Miettiä mikä on oikeasti itselleen tärkeää; tuottaa hyvää oloa ja mielenrauhaa tai auttavat arjen pyörityksessä. Mitä siellä on mielen roinalaatikossa; surua, kaunaa, vihaa ja muuta moskaa, joka vaan syö energiaani ja vie tilaa tärkeimmiltä ajatuksilta ja kokemuksilta.

Ihmisen mieli on outo siinä mielessä että se pitää yllättävän tiukasti kiinni kaikesta turhasta ja ehkä negatiivisesta varsinkin. Pelot, kauhukuvat, kiukku ja pettymyksentunteet ovat tiukassa. Kaikki nämä ylläpitävät epätasapainoa elämässä, estävät meitä menemään eteenpäin. Monen asian ja ajatuksen taustalla on jokin jo varhaisessa vaiheessa sattunut tapahtuma, joka saa meidät vieläkin toimimaan samalla lailla kuin silloin pienenä. Olemme jumissa omassa itsessämme, vaikka helposti syytämme tästä toisia.

Jos onnistumme saamaan itsemme kiinni tämän roskan kaivelusta ja muistelusta, pysäytä itsesi siihen paikkaan ja sano ”tarvitsenko tätä ihan oikeasti?” Silloin on helpompi päästää irti, antaa anteeksi tai todeta jokin jo aikansa eläneeksi, tarpeettomaksi.

Se sama tunne mikä tulee siivouksen jälkeen, ihana olo järjestyksestä ja puhtaudesta, tulee myös mielen siivouksesta. Suosittelen tätä kaikille! Vähintään puolivuosittainen tsekkaus missä mieli menee ja onko sinne kertynyt jotain tarpeetonta, on se mitä suosittelen meille kaikille.

Tyhjän tilan autuus antaa mielelle tilaa unelmoida ja astua rohkeasti askel kohti jotain uutta, sen sijaan että olisimme kuin pallojalassa menneeseen.