TÄNKS
Kiitti… Sana, jota soisi kuulevan useammin, ilman että siinä
on negatiivinen sävy, kiitti vaan…
Miksi kiitoksen sanominen on niin vaikeaa?
Voiko syynä olla tunne siitä, että ei ole kiitettävää? Olemmeko
kiittämättömiä?
Haluan uskoa, että emme. Koska kiittäminen on mielestäni sidoksissa
kiitollisuuteen sekä arvostukseen. Ja jos emme arvostaisi toisiamme ja toisten
meille tekemiä tekoja, mitä elämä silloin olisi? Sisällöltään köyhempää kuin
arvaammekaan.
Kiitollisuus on asia, jota tulisi tuntea joka päivä. Jos
tuntuu siltä, että ei omassa elämässä ole mitään kiitollisuuden aihetta, niin
silloin viimeistään kannattaa pysähtyä miettimään miksi tältä tuntuu. Usein keskitymme siihen mitä meillä ei ole, sen sijaan että olisimme kiitollisia siitä mitä meillä jo on. Sillä vaikka elämässä olisi haasteita,
työttömyyttä, rahattomuutta, sairautta, ahdistusta, aivan varmasti on jotain
mistä voi olla kiitollinen, vaikka vähän väkisellä puristaen.
Koska itse uskon että oma jaksamiseni on suorassa suhteessa
kiitollisuuden kokemiseen. Silloinkin kun tuntuu että ei jaksa enää kantaa taakkaa,
jonka elämän tuntuu antaneen. Silloin alan miettimään mistä voin olla kiitollinen.
Aina löytyy jotain, mistä kiittää. Vaikka kuinka pientä ja itsestään selvää. Voin kävellä ja hengittää, voin astua ovesta ulos juuri silloin kuin minusta
tuntuu, olen vapaa liikkumaan paikasta toiseen, voin istahtaa hetkeksi vain olemaan, aurinko
paistaa tai sataa ja voi sytyttää kynttilän ja istahtaa kirjan kanssa, puhtaiden lakanoiden tuoksu; syitä on vaikka kuinka paljon…
Näistä pienistä ajatuksista alkaa kasvaa kiitollisuuden
tunne sisään, joka tuo rauhaa ja mielihyvää kaaoksenkin keskelle. Kiitollisuus ei ole kiinni rahasta tai puitteista. Vaikka ei keksisi
kuin vain yhden kiitollisuuden aiheen, toista sitä itsellesi, niin kauan kun
alkaa muitakin aiheita löytyä. Kiitollisuus ruokkii itse itseään.
Kun tuntee olonsa kiitolliseksi, on helppo kiittää myös
toista. Aito, sydämestä tullut kiitos lämmittää aina. Ja sitten kun vauhtiin pääsee,
huomaa kuinka kivaa on keksiä asioita, joista toista voi kiittää. Nähdä sen
ilon tai häkellyksen toisen kasvoilla kiitoksesta.
Ja kuinka tavallista kiitoksen tulisi ollakaan; kiitoksesta
ei tulisi hämmentyä vaan ottaa se ilolla vastaan, jotta voi jakaa taas
kiitoksen eteenpäin toiselle. Kiitoksenketju kasvaa aina uudesta kiitoksesta.
Kiitollisena on vaikea olla tyytymätön, kiukkuinen. Ja toisin päin, jos ei koe
kiitollisuutta on haasteellista olla tyytyväinen ja onnellinen.
Kiitos on kuin se x tekijä, joka nostaa onnentunteen
potenssiin x. Pienellä harjoittelulla päivittäisistä kiitoksista, vaikka
illalla ennen nukkumaan menoa, olemisesta tulee seesteisempää, kiitollisempaa.
Kiitos sinulle lukijani, olen saanut jakaa ajatuksiani ja
toivottavasti olet saanut sitä kautta hetken pysähtyä ajatusten äärelle.
Olemaan kiitollinen ja läsnä tässä hetkessä ©
Namaste!
Kommentit
Lähetä kommentti