PIKKU JÄTTILÄINEN


Olen aina rakastanut kirjoja, jo silloinkin, kun en vielä osannut itse lukea. Se, miltä kirja tuntuu ja näyttää, on jotenkin aina vetänyt minua puoleensa. Aina matkustaessani eksyn kirjakauppaan ja ostan kirjoja, joiden kieltä en edes osaa, pelkän kirjan ulkoasun ja tunnun vuoksi. No tämä voi hieman naurattaa, mutta jokaisella on omat ”hulluutensa”.

Pikku tyttönä minulle oli ylivoimaisesti yksi kirja ylitse muiden; se ajoi pikavauhtia satukirjojen ja Ankkareiden ohi. Pikku Jättiläinen, vuosimallia 1955, elämää nähnyt nahkaselkä ja ohutta ohuemmat sivut olivat sitä jotakin. Nukuin kirja kainalossa ja aina kun joku tuli meille kylään, kiikutin aarteeni vieraalle kiivetessäni syliin ja pyysin ”lue, lue”. Ihan sama mistä kohtaa; läpi on käyty eri maiden liput ja Suomen vaakunat (jotka tietty opin ulkoa, kiitos näkömuistin), eri lentokone tyypit, sormiaakkoset ja sokeain kirjaimet, kasvioppi, historia; kysy vaan että mitä. Kaikki kelpasi, haltioituneena kuuntelin kaikkia näitä ”tarinoita”, jotka tuntuivat satuja kiinnostavimmilta.


Kun sitten tuli koulun aika ja piti alkaa opettelemaan lukemaan ja kirjoittamaan vastaan tulikin seinä. Kaikki kirjaimet tuntuivat sekamelskalta ja hermot menivät, niin minulta kuin opettajaltakin. Päätin että muutan maahan, jossa ei tarvitse lukea tai kirjoittaa. Siihen aikaan ei tunnettu tai ainakaan pikkukaupunkimme kouluissa tunnustettu luki- tai kirjoitushäiriöitä. Minä yritin epätoivoisesti räpiköidä harakanvarpaideni kanssa eteenpäin. Huonolla menestyksellä. Kamalat kaksoiskonsonantit kummittelevat yhä hölmöjen yhdyssanojen kanssa kilpaa tänäkin päivänä. Ajateltiin että olin jotenkin hitaalla toimiva tai tyhmä, kun oppi ei mennyt tajuntaan. Nyt sitten aikuisena ymmärrän tämän vaikeuden ja sen tuomat haasteet yleensäkin oppimisessa. Entä jos ei olisi mahdollisuutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan? Ihminen määrittää ympäristöään sanojen muodossa ja jos ei olisi mahdollisuutta lukea, niin olisi vain kuulopuheiden varassa.

Tieto on valtaa ja varsinkin silloin kun sen saanti on rajattua. On maita, joissa valitaan kuka saa oppia ja mitä. Se tuntuu surulliselta, koska uskon että meissä kaikissa asuu halu oppia. Ja miten opit, jos mahdollisuutta omaehtoiseen tiedon hakuun ei ole? Bruce Liptonin mukaan ihmisen toimintaa ohjaa 95 % tiedostamattomien, jo lapsena opittujen alitajuisten mallien ja vain 5 % on tietoisen mielen valinnat. Aika karua kuultavaa. Meidän luonteemme ja olemuksemme onkin toisten tuotoksia vai onko?




Jos meillä ei ole edes mahdollisuutta keskustella, kuulla ja lukea muista kuin vallalla olevista ajatuksista, millaisia meistä tulee? Rohkeus ja usko omaan itseensä supistuu, omat ajatukset tuntuvat vääriltä ja toisen ajatuksesta tulee omia ajatuksia. Kuulostaa pelottavalta, mutta tälläkin hetkellä iso osa maailma ihmisitä on täysin toisten antaman tiedon varassa ja ”väärät” kysymykset ovat kiellettyjä. Eikä vain pelkästään muualla maailmassa, vaan ihan täällä koto Suomessakin. 

Jos me antaisimmekin toisillemme tilaa, tehdä kysymyksiä, puntaroida vastauksia ilman että omat mielipiteet rajoittavat keskustelua. Millainen maailma olisi silloin? Uskon että meillä kaikilla on ollut halu tietää kuinka asiat ovat, mutta se voi sitten ajan saatossa laantua tyytymiseen, että näinhän se on- ajatteluun. Jospa kyseenalaistaisimme oman ajattelumme, varsinkin silloin kun meillä on vahva mielipide jostakin. Onko asia oikeasti näin? Ja jos ei, niin miten joku toinen sen sitten näkee? 

Tämä ei tarkoita, että joutuisi luopumaan omasta ajattelustaan, mutta voi olla, että omat mielipiteet saisivat vähän tuuletusta ja uuden näkökulman laajemmassa mittakaavassa.
Avarammat katseet ja ajatukset tekevät tilaa luoda jotain uutta, vanhojen kangistuneiden (toisten) määrittämien raamien sijaan. Jos otammekin askeleen kohti ajatusta ”kaikki on mahdollista”, mitä silloin voi tapahtua?

Ja lopuksi silmääni pistänyt kommentti rakkaasta Pikku Jättiläisestäni sivulta 488.
 ”KEN EI KÄSITÄ kotimaata, jonka hän näkee, ei voi käsittää vierasta maata, jota hän ei näe.”    Pestalozzi

Avataan silmät ja korvat ja yritetään käsittää ympärillämme olevaa kokonaisuutta nimeltä maailma ja elämä. Meillä on vielä paljon opittavaa ja kaikki oppiminen alkaa itsestä. Sillä ainut, jonka ajattelua voit varmasti muuttaa, olet sinä itse. Tiedon tulisi olla suurempi valta kuin rahan, mutta nyt se tuntuu olevan toisin. Mutta vain me itse voimme asenteellamme ja toimillamme muuttaa tämän, kysymys kuuluukin; oletko valmis?        




Kommentit

  1. Aivan loistavaa mukaansa tempaavaa ja ajatuksia herättävää tekstiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos, ihana kuulla että ajatukseni kiinnostavat.

      Poista
  2. Ihana tuo rakkaus kirjoihin yli kielen 💗. Muutenkin kiehtova, pohdintoja aktivoiva postaus. Lukivaikeus saattaa olla hidaste, mutta sinnikkäälle ei este 💪

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No sano muuta ja kiitos että kieli-ihmisenä ymmärrät mitä tarkoitan.

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit