ENTÄ JOS...

Meillä kaikilla on varmasti ollut joskus ”entä jos” hetkiä. Se tunne, että entä jos olisin tehnyt toisen valinnan tekemäni sijaan. Mikä saa meidän ajattelemaan näin? Eikö tehty valinta ollut lopputulokseltaan toivomamme? Miksi kyseinen valinta tulikaan tehtyä?

Itse uskon että teemme aina valinnan parempi /huonompi -erottelun mukaan; tietoisesti tai alitajuntaisesti. Monesti on tilanteita, joissa ei ole kovinkaan paljon vaihtoehtoja ja on valittava ”huonoista” vaihtoehdoista se kivuttomin, sillä hetkellä parhaan tuntuinen. On hetkiä, jolloin valinta on vaikeaa, kun useampi vaihtoehto tuntuu houkuttelevalta tai yhtä hyviltä. Onneksi on myös tilanteita, jolloin voi valinnan tehdä niin, että tuntuu itsestään selvältä valita juuri se vaihtoehto, jonka valitsee.

Miksi tämä on välillä niin hankalaa? Uskon että valinnan vaikeuden tuo se, että valinta ei tule suoraan sydämestä, meidän sisimmistä tunteistamme, vaan siihen vaikuttaa ego ja sen ”mielipiteet”.

Egon ajattelu rakentuu ympäristön tuomista ajatuksista. Egon tarkoitus on suojata meitä maailmalta, mutta monesti se ottaa ylivallan ja oma sisäinen, välillä niin hento, ääni jää kuulumattomiin. Mitä olemme oppineet elämästä, on monesti egon ääntä: muistatko, kuinka viimeksi kävi? eikö äitikin jo sanonut, että ei siitä hyvää seuraa? mitä muutkin tästä ajattelevat? olenko ihan tyhmä, jos teen näin… ja tätä jatkuu loputtomiin. 

Kova pulina pään sisällä on juuri näiden vaihtoehtojen vertailua, joilla kuvittelee saavuttavansa sen Jackpotin, onnistuneen lopputuloksen. Kuinka sitten niin monesti tämän mestarillisen suunnittelun ja vertailun tulos onkin pettymys?

Koska valinta ei tullut itselleen oikeasti merkityksellisistä lähtökohdista. Jos tarve on miellyttää toisia, niin silloin ajattelu, että pääsen vähemmällä kun ”suostun” tähän tai saan lisää arvostusta, kun toimin näin, voi tuntua valintaa tehdessä sopuratkaisulta. Mutta loppu kädessä tunne on valju, koska on tiennyt jotenkin sisimmässään tyytyvänsä johonkin 2-laatuun. Onko tuttua?  Tällöin tulee ”entä jos” mieleen, valitsinko sittenkin väärin? Sen sijaan kysymyksen pitäisi olla, miksi valitsin näin? Kaikkeen on syynsä, huonolta tuntuviinkin valintoihin.

Välillä on tehtävä valinta, jonka on joutunut tekemään pakon alla, kun muita vaihtoehtoja ei ollut. Tässä valinnassa on ollut ehkä jo alusta saakka selvää, että sillä ei ole itselleen varsinaista arvoa, se pitää vain tehdä. Tällainen valinta tuntuu joskus raskaalta. Mutta onni tässä on se, että se ei yleensä tuota pettymyksen tunnetta, koska odotusarvo ei ole ollut kovinkaan korkea. Päinvastoin joskus näistä valinnoista voi tulla positiivinne fiilis ajan myötä, ymmärtää miksi valinta oli pakollinen. Jotta elämä menisi eteenpäin…

Ja entä sitten se valinta, jonka on tehnyt sydämen ääntä kuunnellen? 

Se valinta, josta tuli tunne, että on vain pakko tehdä näin. Vaikka kaikki muut, järki mukaan lukien sanoo, että olet hullu. Ihmeellistä näistä valinnoissa on se, että vaikka lopputulos ei olisi se toivottu, pettymys on yleensä pienempi tai sitä ei tule ollenkaan. Tunne, joka seuraa valintaa; sainpahan kokea tämänkin, on monesti se päällimmäinen. Se suuri onnistumisen tunne, aikaisemmin puhuttu Jackpot, tulee yleensä näistä valinnoista. Sydän, mieli ja keho ovat synkassa ja tietää että tämä valinta oli juuri se, mikä pitikin tehdä.

Silloin ei yleensä tule mieleenkään ajatella ”entä jos”.

Kannattaisiko tästä eteenpäin keskittyä löytämään niitä minun omia, sydämen ja sielun ohjaamia valintoja? Valintoja, joissa ei tarvitse jälkeenpäin pähkäillä, vaan voi elää itsensä näköistä elämää?

Moni ajattelee, että helppohan se on sanoa, kun on perhe, työyhteisö ja ehkä se asemakin, jossa täytyy olla tietynlainen. Kun asiaa alkaa miettimään, niin onko se todellisuudessa näin? Vaatiiko muut sinua olemaan jonkinlainen vai onko se, oma oletus millaisena uskon toisten haluavan minun olevan? Itse uskon että jos olen sellainen kuin minä oikeasti sielultani ja mieleltäni olen, se heijastuu myös ympäristööni ja hyvä olo yleensä tuo ympärilleen lisää hyvää oloa. 

Jos uskaltautuisin tekemään itselleni sopivia valintoja, voisinko ympäristöni myös paremmin?

Uskon näin; ole rohkea ja kuuntele itseäsi tarpeeksi kauan, jotta kuulisit oman äänesi vahvana ja veikkaan että löydät ratkaisun, joka tyydyttää kaikkia. Sisäinen ääni ei yleensä ehdottele asioita, joilla ei olisi hyvää tarkoitusta. Joskus ratkaisun saaminen voi kestää, mutta sen hakeminen kannattaa.