ONNI JA SISU

Nämä kaksi herraa, Onni ja Sisu ovat tämän Kalevalan päivän / suomalaisen kulttuurin päivän nimipäiväsankareita. Onko Kalevala sekä Onni ja Sisu sattumalta saman päivän juhlijoita, epäilen. Mutta aikas ihana ajatus; suomalainen Sisu on looginen pari suomalaiselle kulttuurille, mutta että kaveriksi tuli Onni, niin se pisti hymyilemään.

Sisu ja onni ovat elämässäkin hyvä pari keskenään. Yleensä sisukkaasti tehty homma tuo valmiiksi tultuaan onnentunteen. Tekeminen tekee onnelliseksi. Ainakin näin itse usein tunnen. Sisu auttaa jaksamaan joskus pitkässäkin puurtamisessa ja tuo tekemisen meiningin, jotta tehtävä tulisi tehtyä. Ei kaadu, vaikka vastustusta tulisikin ja jaksaa yrittää vielä kerran tai toisenkin. Ja kun on valmis, ei voi kuin huokaista helpotuksesta ja olla tyytyväinen.

Onnentunne, kun haasteellinen tehtävä on valmis, on melkein parasta koko prosessissa. Voi tuntea, että kaikki vaiva oli tarpeellista lopputuloksen kannalta. Jos asiat tapahtuisivat helpolla, onnistumisen tunne latistuisi vähitellen. Tai jos asiat saisi automaattisesti, onnistumisen tunnetta ei tule ollenkaan, kun pitää asioita itsestään selvyytenä.

Tämä ”valmiiseen pöytää tuleminen” on varmaan tämän päivän ongelma. Ihmisillä on liikaa rahaa ja mahdollisuuksia tarjota toisilleen tai jälkikasvulleen kaiken valmiina. Ilman tekemisen haastetta ja onnistumisen tunnetta. Vähitellen kaikki menettää merkityksensä. Ja mitä siitä seuraa; elämä alkaa tuntua arvottomalta.

Onko silloin enää halua elää?

Vähemmän. Siksi varmaan erilaiset ”hyvää oloa” tuovat tuotteet kuten päihteet ja addiktoivat harrasteet, kuten pelaaminen ja shoppailu valtaavat ihmisten vapaa-ajan. Nämä nielaisee vähitellen kaiken muun elämästä ja sitten ollaankin syvällä jossain, josta ei osatakkaan tulla takaisin. Tarvitsee aina vaan lisää ja lisää… Siksi varmaankin mielialalääkkeet alkavat löytyä, joka toisen kaapista, jotta elämä tuntuisi elämisen arvoiselta. Tai että pettymyksen tunteet saataisiin himmennettyä, että niitä ei tuntisi.

Itse muistan, kuinka kovan vaivan takana oli säästää pienistä viikkorahoista se pohjan, jota äiti vaati, jotta saisin polkupyörän. Puhumattakaan sitten teininä, kun kävin kahdessa kesätyössä; toisessa päivällä ja toisessa öisin ja viikonloppuisin, jotta saisin säästettyä lentoliput.

Silloin kaikki tuntui paljon mahtavammalta kun ”unelma” toteutui. Tekemisellä oli merkitys, tavoite.

Nyt kun enää ei ole vastaavia tavoitteita, tekemisen tarkoitus voi olla vähemmän konkreettinen. Hyvän toiselle tekemisen tuoma ilo, on usein vaivan väärtti.  Tai jonkin tavoitteen saavuttaminen tuo iloa itselle pitkäksi aikaa.

Tutkimuksissa on todettu, että köyhissäkin olosuhteissa ihmiset ovat onnellisia, kun kokevat elämänsä merkitykselliseksi. Yllättävää on, että köyhissä maissa ihmiset kokevat elämänsä merkityksellisemmäksi kuin varakkaissa maissa, kuten Suomessa. Ehkä tämän takana on se pienenkin tekemisen tuoma ilo ja tavoitteen saavuttamisen tuoma merkitys, joka niin monelta valmista odottavalta puuttuu.

Jos kääntyisi sisimpäänsä ja olisi onnellinen siitä kaikesta mitä jo on. Ja jos on puute jostakin, yrittäisi luovuttamisen sijaan toimia niin, että voisi kokea tekemisen iloa. Jos töitä ei ole, on olemassa vapaaehtoistoimintaa, jossa voi tuntea toisen auttamisen iloa.
Uskon, ehkä naivistikin, että jos tahtoa on, niin on myös tuloksia. Monesti rima on vaan liian korkealla todellisuuteen nähden ja onnistumisen tunteen sijaan, pettymys valtaa mielen. Suhteuta tavoite omiin voimavaroihisi.Näin voit kokea onnistumisen tunteen.

Nauti siitä mitä sinulla on ja käytä murehtimisen sijaan aika tekemiseen, niin mielikin voi paremmin!