KAUNOTAR JA HIRVIÖ

Naisten päivä lähenee ja jotenkin ajauduin ajattelemaan kauneutta.

Itse olen aina sarkastisesti sanonut että ”naisen tärkein ominaisuus on kauneus”. En sano näin koska ajattelisin niin itse, mutta vielä 2000-luvullakin tuntuu, että tämä yli sata vuotta sitten ollut arvo tuntuu pätevän.

Vielä 1800- luvun lopulla ajatus naisesta omilla ajatuksilla tai puhumattakaan järjellä, tuntui naurettavalta. Uskon että naiset itse eivät ole näin sisimmässään ajatellet, mutta silti tytöt opetettiin käyttäytymän sievästi ja näyttämään kauniilta; olemaan hyvää vaimomateriaalia. Sillä tärkeintä oli päästä naimisiin; vaimoksi ja äidiksi. Älyllä ei ollut tässä kaupassa mitään merkitystä, joka olisi tuonut lisäarvoa.

Mitä sitten, jos ulkomuoto ei ollutkaan sieltä kauniimmasta päästä puhumattakaan jostain, vaikka vamman tuottamasta ”rujoudesta”? Peli oli pelattu, voi sinua raukkaa. Vielä tänäkin päivänä on paikkoja, jossa tyttöjen tärkein ominaisuus on vanhemmilleen olla hyvä sijoitus; tytön voi myydä jollekin. Muuten tyttöhän on arvoton. Ja jälleen kauneus tulee esiin, sillä tuntematta ihmistä ainut mitä tiedät, on se mitä näet. Ja eihän kukaan osta sikaa säkissä?

Eikä me täällä hyvinvoinnin ja rahan keskellä olla yhtään parempia. Toki tänä päivänä nainen voi olla ihan mitä vaan… Vai voiko? Miksi sitten yhä se ”naisen euro” on vähemmän? Miksi herrakerhot valtaavat ”ne hyvät pallit” ja naiset vieläkin paremmalla koulutuksella ja laajemmalla kokemuksella jäävät norkoilemaan hännille? Ja yleensä kun kuulee keskusteltavan naisista, keskustelu keskittyy ulkonäköön tai luonteeseen, ei saavutuksiin tai ammatillisiin asioihin? Vieläkin tänä päivänä…

Onko mikään muuttunut?

Ehkä ei niin paljon kuin haluaisimme ja ehkä itse teemme vieläkin asioita, jotka eivät edistä muutosta vaan yritämme yhä näyttää kauniimmalta. 

Muistan itsekin, kuinka hankalaa oli nuorena, kun metamorfoosi aikuisuuteen tuli niin äkkiä, aikaisemmin kuin muilla. Olisin halunnut olla jotain aivan muuta! Miksi minulla ei ole pitkiä hiuksia (siksi kun ne näyttävät kamalalta hiirenhännältä), miksi minulla ei ole äitini super hymyä (siksi koska minulla on omani ja nauran helposti, toisin kuin äitini silloin teki), voisiko nämä rinnat ottaa pois, en halua näitä (enkä nähnyt sitä, kun toinen vieressä suri rinnattomuutta). Lista oli loputon. 

Me kaikki olemme käyneet tämän läpi varmasti murrosiässä. Mutta mistä tämä johtaa juurensa? Ihanteista, joihin itseämme vertaamme ja odotuksista, joita luulemme ympärillämme olevan.

Tänä päivänä apuna on mitä moninaisimpia keinoja parannella itseään. On piikitystä ja pumppausta, teko-sitä ja teko-tätä, jotta voisi olla esikuvan mukainen. Koko homma on karannut käsistä kohti mitä irvokkaimpia muutoksia, jo terveyden uhalla. 

Muistan jenkki dokkarin, jossa äiti oli huolissaan tyttärensä suosiosta deittailumarkkinoilla. Tyttö oli 16- vuotias, kaunis nuori neito. Ja äiti, rakastavana sellaisena, päätti kustantaa tyttärensä anuksen valkaisun… Tuijotin telkkaria suu auki, että mitä??? Kuinka tällä voi olla merkitystä siihen millainen hänen tyttärensä oikeasti on? Ja onko sellaisilla deiteillä mitään arvoa, jolle tällä valkaisulla on merkitystä? Olemmeko muuttumassa hirviöiksi ilman sielua?

Sanotaan ”moni kakku päältä kaunis”. Näinhän se on, sillä kauniskin kuori muuttuu arvottomaksi pidemmän päälle, jos sisälle on vain tyhjyyttä tai rumuutta. Ja toisin päin, kun sisäinen kauneus pääsee esiin, se saa ihmisen hohtamaan jotain ihmeellistä valoa, jota ei keinotekoisesti saa mitenkään. 

On arvokasta saada jokainen tuntemaan itsensä kauniiksi, näytti sitten miltä hyvänsä. Voisiko ihanteet, joita tavoitellaan ollakin henkisiä ominaisuuksia ulkoisten sijaan? Näin sadun sydämellinen hirviökin muuttuisi kauniiksi ja kaunotar, jolla on myös sisäistä hehkua osaa nähdä tämän kauneuden. Ulkokultaisuuden arvo laskisi roimasti.

Kauneus asuu meissä kaikissa. Se vaan tulee ilmi erilaisissa muodoissa, joskus helposti nähtävillä visuaalisina ominaisuuksia ja joskus se sisäinen valo loistaa niin vahvasti, että ulkokuorta ei edes näe.

Kauneus on katsojan silmässä ja varsinki, jos katsoo sydämellä silmän sijaan. Siksi varmaan sanotaan ”sydämellä näkee paremmin”. 

Keskitytäänkin katsomaan sydämellä ensin ja voimme silloin nauttia kauneudesta ympärillämme ja itsessämme.

Ihanaa tulevaa naistenpäivää naiset (ja miehet)! 

Ollaan onnellisia siitä, että voimme olla juuri sellaisia kuin olemme.