PS. I LOVE YOU
Sen lisäksi että tämä on minusta ihana elokuva, PS. I LOVE
YOU, tuntuu liian isolta asialta ollakseen jälkikirjoitus. Kuten elokuvassa,
rakkaus on iso asia, joka saa meidät tekemään ihmeellisiä juttuja. Vaikka rajan
takaa, ainakin elokuvassa. Rakkaus on jotakin, jota kuvataan syvällä tunteella, kiintymyksellä,
mieltymyksellä johonkin. Se on voima, joka ajaa välillä äärirajoille ihan
vapaasta halusta. Mikä sitten saa meidät tekemään sen kaiken?
Elokuva, josta jo mainitsin, on minusta oiva esimerkki
rakkaudesta. Huomiosta toiselle ja välittämisestä toisen voinnista. Kuinka
saada välitettyä viestinsä, rakastan sinua, niin että toinen huomaisi sen
kaiken tuskankin keskellä? Ja mitä merkitystä, sillä on että rakastaa tai tulee
rakastetuksi?
Monesti alkuihastuksessa päivät menevät miettiessä toista ja
kuinka ilahduttaisi häntä ja sitä kautta myös itseään. Pienet teot muodostuvat
tärkeiksi ja usein sitten kun kuumin rakkaus on muuttunut arkipäiväisemmäksi,
nämä pienet jutut ovat ne kipinät, joilla lämmittää mieltä silloin kun roihu ei
pala täysillä. Minusta rakkauden ydin on pyyteettömyys. Aito halu antaa
toiselle jotain mitä hän kaipaa. Joskus tietenkin voimme ampua yli tai jäädä
riman alle, mutta silloinkin jos ajatus on aito, tuloksella ei olekaan niin
paljoa merkitystä, ajatus oli tärkein.
Valitettavan usein rakkauden lähtökohta ei olekaan toisen
toiveet vaan oman vajeen täyttäminen. Käytämme rakkautta väärin hankkiessamme
omaa hyvää toisen kustannuksella. Erilaiset tarinat Auvervaaroista ja muista
rakkaushuijareista on saanut ihmiset pyörittelemään silmiään, miksi joku
haksahtaa moiseen? Siksi että me kaikki toivomme ja tarvitsemme arvostusta ja
huomiota sekä hyväksyntää. Sitähän rakkaus antaa aidoimmillaan ja siksi siitä
on tullut hyvä väline käyttää väärin omiin tarkoitusperiin.
Monesti me toivoessamme saada rakkautta siedämme vähättelyä
ja kiristystä, huonoa käytöstä, jopa väkivaltaa. Pelko menetyksestä saa meidät
venymään ja kestämään tilaa, joka tekee meistä aina vaan onnettomampia. Vaikka
luulemme sen olevan sen arvoista, jos sitten palkinnoksi tulisi ripaus
rakkautta. Ja tähän tämä huijaus perustuukin, valtaan toisen tunteista.
On unohtunut, että rakkauden tulisi olla se tunne, joka
tulee aidosta huomiosta, välittämisestä, oikeudesta antaa toisen olla juuri
sellainen, kun on kaikkine vikoineen ja rosoineen. Monesti me yritämme olla
jotain muuta kuin oikeasti olisimme ja sillä seurauksella, että toisen voima
kasvaa ja oma vähenee. Rakkauden tulisi olla voimavara, ei energiaimuri.
Miksi me sallimme tätä?
Rakkauden toivossa, niin surulliselta kuin se kuulostaakin.
Jos jossain sielun sopukoissa tuntee ”rakkautensa” olevan tällainen syöppö,
kannattaa pysähtyä hetkeksi. Miettiä olenko minä tämän arvoinen? Minkä arvoinen
oikeastaan olen? Jos vastus on arvoton tai mitäs minulla on väliä- asteikolla,
silloin ollaan kaukana rakkaudesta.
Aito rakkaus elää meissä kaikissa itsemme arvostamisessa ja
kunnioituksessa, ilman että siihen tarvittaisiin muita tai muiden rakkautta.
Siksi onkin niin totta väittämä, että jotta voisi rakastaa toista on
rakastettava ensin itseään. Voi kuulostaa lattealta, varsinkin silloin kun
tuntee olevansa arvoton tai jos tuntee että ei ole ketään kuka rakastaisi.
Jotta löytäisi oman arvonsa ja sitä kautta pystyisi
erottelemaan tässä rakkauden viidakossa aidot rakkaudet, on pysähdyttävä
kysymään kuka minä oikeasti olen ja millä minulle on merkitystä. Minulla on
merkitystä.
Vaikka en ole millään lailla uskonnollinen niin jo vanhassa
suuressa kirjassa sanotaan osuvasti rakkaudesta:
”Rakkaus on kärsivällinen, rakkaus on lempeä. Rakkaus ei
kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa
etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä
vaan iloitsee totuuden voittaessa. ”
Jos tällä lailla pystyisi suhtautumaa ja mittaamaan
rakkauden arvoa, emme menisi hukkaan tänäkään päivänä. Aito rakkaus tukee ja
antaa oikeuden olla minä, halun pyrkiä parempaansa, halun ottaa toiset huomioon
ja joustamaan tarvittaessa unohtamatta itseään. Kaikkea ei tarvitse kestää tai
kärsiä rakkauden alttarilla, vaikka monesti niin haluamme uskoa. Totuus
tähänkin asiaan löytyy omasta sydämestä.
Aloita viimeistään nyt tietoinen itsesi rakastaminen ja
tällä en tarkoita itserakkautta, se on toinen juttu. Suo itsellesi aikaa ja kuulostele
mikä on sinulle tärkeää, missä voit olla oma itsesi. Muista sanoa päivittäin
itsellesi, että rakastan sinua. Silloin sen sanominen toisellekin on helpompaa.
PS. I LOVE ME and YOU, too.
Kiitokset taas näistä ajatuksista <3
VastaaPoistaKiitos itsellesi, kiva kuulla että ajatukseni koskettavat muitakin <3
VastaaPoista