SISUSTUKSEN ZEN

Kevät on koittanut ja aurinko saa ikkunat huutamaan pesua. Vaikka väitetään että Alvar Aalto olisi sanonut, että valo siivilöityy kauniimmin, hieman likaisen lasin läpi. Onkohan noi mun ikkunat vielä hieman likaiset vai jotain muuta?

Samalla kun valonmäärä lisääntyy, sisustusvimma iskee paatuneeseenkin.
Jotain uutta pitäisi keksiä…

Toisella se tarkoittaa siivousta (ja sitä ikkunan pesua), ehkä kevyempien verhojen vaihtoa, kun toisella koko sisustus menee uusiksi. Kevät on uusiutumisen aikaa ja kun talven tomut on karistettu päältä, niin tulee tarve uudistua.

Mutta kun katson kotiani, kuten moni muukin katsoo omaansa, jotenkin kaikki tuntuu nukkavierulta. Kun alan miettiä kotiani, tunnen sen olevan suoraan osa minua. Koti kuvastaa omia mieltymyksiä ja se ei välttämättä seuraa valtatrendejä tai muotisesonkeja. Ja onneksi niin. Koska koen että koti on jokaiselle oma linna, omanlainen temppeli, jossa voi kokea olevansa turvassa sekä saa luvan kanssa olla juuri sellainen kuin on.

Päätään siis katsoa sitä vain omien silmieni kautta. Sillä mikä minulle on hyvä, ei välttämättä miellytä toista. Zen ajatus minimalisesta ympäristöstä, jossa mikään ei häiritse, tuntuu kuvissa rauhoittavalta. Mutta onko se oikeasti ympäristö, jossa haluaisin olla?

Vai onko ”Wabi Sabi” epätäydellisyydestä täydellisyyden löytäminen sittenkin minulle sopivampi ajatus? Kaiken ei tarvitse olla juuri niin täydellistä, kuin kuvissa monesti on. Rikkinäisen korjaaminen, niin että se saa uuden elämän entistä ehompana, tuntuukin minusta mukavammalta, kuin askeettinen niukkuus.

Aloitan projektin itselleni tutulla tyylillä, järjestelemällä. Keräämällä kaiken pois ja tilaan jää vain isot kalusteet. Silloin on helppo siivota kaikki pinnat. Ja vasta sen jälkeen alan lisäämään pienempiä juttuja, kuten mattoja, tyynyjä, kasveja ja valaisimia paikkoihinsa. Vanhat tavarat löytävät uudet paikat ja kaapista löytyykin sopivasti sinne viime syksynä liian kesäisinä kerätyt jutut tuomaa tunnelmaa.

Mitä en tunne itse enää tarvitsevani annan eteenpäin. Joku toinen voi kokea ne uusiksi ja itselleen juuri oikeiksi, kuten itsekin olen joskus tuntenut.

Ehkä se vähempi parempi onkin minun Zen?
Järjestys ja tila liikkua & hengittää tekee olemista Zenimäistä ja vanhoista tavaroista koottu, epätäydellisen täydellinen koti näyttää taas uudelta.

Kevään orastava vihreä hiipii sisään ikkunoista, juuri niistä, jotka vielä odottavat uutta puuskaa, jolloin ne tulevat pestyä. Nyt nautin suodatetusta valosta ja kevään heräämisestä, herätellen itseänikin lempeästi kohti kesää. Tai oikaisen sohvalle ja otan rennosti.

Ole itsellesi armollinen ja noudata kevät puuskassa muutamaa hyväksi havaittua ohjetta:

* Siivoa, puhdas tila on aina kauniimpi kuin nuhruinen.

* Järjestä turha pois, hae tavaroille paikat, jonne ne kuuluvat.

* Opettele laittamaan tavarat aina käytön jälkeen paikoilleen, näin järjestys säilyy ja koti tuntuu siistimmältä.

*  Istu alas ja nauti aikaansaannoksistasi. Siinä on se Zen.