Yllätetty

Vuodet vierivät ja tuossa muutama viikko sitten itsekin vaihdoin seuraavalle vuosikymmenelle. Kun olin lapsi, kyseistä juhlaa vietettiin virstanpylväänä, jolloin lahjaksi sai Aalto-vaasin tai keinutuolin. Molemmat olisivat olleet oivia lahjoja minulle kanssa, mutta koska en halunnut juhlia tapahtumaa, en toivonut lahjojakaan.

Päätin kaikesta huolimatta mennä muutaman ystävän kanssa syömään ja viettämään mukavaa iltaa ihanien ihmisten kanssa.

Ystäväni tuli luokseni päivää ennen, kun illallinen oli ja odottelimme toista ystävätärtä saapuvaksi seuraavana päivänä. Kun sitten ravintolaillan aamusta olin suihkussa ystäväni huutaa, että missä on silitysrauta, en löydä sitä vanhalta paikaltaan. No johan on kumma, manasin ja kietaisin pyyhkeen päälleni ja pomppasin suihkusta hakemaan rautaa.
Kun avasin oven, niin muut ystäväni kauempaa olivatkin siellä skumppapullojen ja herkkujen kanssa! Kääk! Tippa tuli linssiin ja sydän hypähti kurkkuun pelkästä yllätyksestä. Siitä alkoi viikonlopunmittainen seikkailu, jota en varmaan koskaan unohda, ellei muisti petä. Tulin todellakin yllätetyksi, positiivisesti!

Näin jälkeen päin jäin miettimään miksi yleensä en pidä yllätyksistä. Koska viimeinen yllätys oli todellakin mukava, miksi sekin sai mahan kiepsahtamaan?

Järkeilin että yllätyksessä tai yllätetyksi tulemisessa on kyse hallinnan menetyksestä. Täytyy antaa ohjat toiselle ja luottaa, että kaikki hoituu. Ja sekö siitä tekee hankalaa? Vai onko syynä se, että on kokenut liian monta huonoa, pettymystä tuottavaa yllätystä ja silloin ihanienenkin yllätysten vastaanottaminen on vaikeaa?

Sen kun tietäisikin. Tajusin silloin viikonloppuna, kuinka ihanalta tuntuukaan tulla yllätetyksi positiivisesti. Se ”overwhelming” aalto, joka pyyhkäisee ylitse ja saa sinut tuntemaan nöyryyttä sitä suurta huomiota kohtaan, jota sinulle osoitetaan. Ymmärrän hyvin, kuinka jotkut jäävät koukkuun yllätyksellisyyteen, haluun kokea jotain odottamatonta.

Mutta samalla mieleen nousi ajatus niistä negatiivisista yllätyksistä, joita elämä eteen heittää. Ero, läheisen menetys tai vakavasti sairastuminen, talouden muutokset ja muut ”yllätykset”, jotka ponnahtavat eteen äkkiarvaamatta voivatkin olla myös alku jollekin uudelle ja ihanalle. Jollekin, jota ei olisi koskaan tehnyt, jos olisi jäänyt vanhaan tilanteeseen. Kamalasta voikin seurata jotain odottamatonta hyvää.

Muistelen oman elämäni äkkikäännöksiä ja niihin kaikkiin liittyy useimmiten jokin negatiivinen yllätys. Silloin on pakko ollut tehdä korjausliike ja koska ei ole voinut ennakoida tapahtuvaa, päätökset ovat monesti olleet niitä ”ei turvallisia” valintoja itselleen, täysin riskittömyyteen tavoittelevalla luonteellani.

Näin jälkikäteen ajattelen useammasta lopputuloksesta, että tästäkin selvittiin hengissä ja hieman viisaampana tai ainakin kokeneempana. Mitä enemmän tällaisia pakon sanelemia tilanteita on joutunut hallitsemaan huomaan vähitellen, että ne eivät enää säikäytäkään niin paljon. Toivon, että vähitellen osaan suhtautua näihin asenteella ”jahas, että tällein…”.

Lupaankin itselleni opetella nauttimaan yllätyksistä, oli ne sitten hyviä tai haastavia. Asenteella, jokaisesta seuraa lopuksi jotain hyvää. 

Kykyä saavuttaa jotain enemmän, kuin lamaantua muutoksen pelosta.

Rohkeutta toivon lisää itselleni ja samaa toivon sinulle lukijani.