HAPPY

Happy, pieni sana, joka merkkaa niin paljoa. Olen monesti ihmetellyt miten monet englannin kieliset sanat kuvaavat asioita paremmin kuin suomen kieli. Minusta suomeksi luontoa kuvaavat sanat ovat puolestaan osuvampia kuin vastaavat englanniksi. Nuoska, aava, puhuri, rospuutto ja vaikka kuinka paljon löytyy kuvaavia sekä tunnelmaa välittäviä sanoja. Mutta kun kysymys on tunteesta tai tunnetilasta, suomalaiset ilmaukset jäävät jotenkin ympäripyöreiksi, laimeiksi.

Johtuuko tämä siitä että emme arvosta tunteitamme samalla lailla kuin ympäristöämme? Tai emmekö tutkaile tunnetiloja yhtä tarkasti kuin luontoa ja sen ilmiöitä? Jotenkin suomalaiseen jörritykseen sopii sanonnat, jotka kattavat kaiken. Olotila on helposti ok, tai sitten ei, sen enempää erittelemättä.

Kuitenkin minusta suomalaiset ovat monesti aidommin tuntevia kuin vaikka rapakon takaiset lajitoverimme. Me emme vain pidä melua itsestämme ja tunteistamme. Sehän olisi itsensä esille tuomista ja eihän sellainen käy…

Eikö? Ja jos ei, niin miksi?

Valitsemani sanaa/ tunnetilaa, happy, kuvataan sanakirjassa seuraavilla sanoilla: iloinen, onnellinen, halukas, hyvillään, kätevä, onnekas, tyytyväinen sekä viihtyä. Tätähän tämä olotila onkin.

Se kupliva tunne, joka alkaa kihistä sisällä ja sitten purskahtaa pintaan, joskus ehkä yllättäen. Tunne, joka saa naaman kääntymään hymyyn ilman sen selkeämpää syytä. Sädehtivä hetki, jolloin sisällä läikehtii.

Miksi siis ei voisi olla näkyvästi Happy, kun siltä tuntuu? Vaikka niin monesti pelkäämme, että joku vie onnemme, jos emme sitä kätke, näin ei kuitenkaan ole. Happy on tila, josta voi vapaasti jakaa muillekin, koska se on kuin virus; jakaessa, se vaan lisääntyy ja vahvistuu. Tunne tarttuu muihin sekunnin murto-osassa kuin hersyvä nauru.

Ja mikäs sen mukavampaa kuin tuntea toisesta tarttuva kuplinta ja kutitus, jota ei voi vastustaa. On lupa heittäytyä hetkeen ja nauraa vaikka niin, että vatsaan sattuu ja vedet valuu silmistä. Sillä hetki on monesti yhtä nopeaan ohikiitävä. Minulle happy on se pilkahdus, joka maksimoi onnellisuuden tunteen tappiinsa.

Tunne, johon voisi jäädä, mutta se on mahdotonta, jotta tunteen voisi tuntea täysillä sen on tultava ja yllätettävä. Jos joku tila kestää liian kauan, tunteen teho hiipuu. Se muuttuu normaaliksi olotilaksi ja hohto häviää. Sama juttu on asioiden tai ominaisuuksien kanssa, joita meillä on jo. Kaikkeen tottuu, hyväänkin.

Hymy on hyvä oven avaus Happylle tulla. Muistutetaan itseämme että sydän avoimena voimme onnistua nappaamaan ilmassa leijuvan Happyn ja tuntea sen voiman. Iloita syvästi sisältämme. Ja silloin kuin tunne ei osukaan kohdallemme, niin arvostakaamme sitä mitä jo on, koska silloin voikin olla että jo olemassa olevat saavat kultareunuksen, pienen kipinän.

Be happy!