KAIKKI AIKA
Lomat on lomattu ja paluu arkeen on minusta aina vaan
hitaampaa. En tiedä minne tehokas minä on joutunut loman aikana, vai onko sitä
koskaan ollutkaan?
Tutuu että on niin monta asiaa, johon pitäisi tarttua
täydellä teholla, että ei tiedä mistä aloittaisi. Siksi varmaan loma onkin
jotenkin rasittava kaikessa ihanauudessaan. Kun syöksyy toimeen niin kohta
huomaakin, että loma onkin muisto vaan, samoin lomaolemus.
Miksi on näin?
Tätä hetken pähkäiltyäni tulin tulokseen, että lomalla saa
elää omassa luontaisessa rytmissään. Kun arki koittaa, niin alkaa ehkä uusi rytmi,
joka ei ole itselleen ominainen. Pakottaa nousemaan aikaisemmin tai valvomaan
myöhempään, tehokkuudesta puhumattakaan. Tämän päivän työrytmissä on niin monta
rytmiä; omat tehtävät, oman tiimin tai työpaikan rytmi, koko maailman rytmi ja
ajan kulku.
Itse olen tehnyt töitä aina, jossa joutuu odottamaan toisen
maan rytmiä. Monesti siellä herätään toimintaan vasta kun itse on
lopettelemassa päivää tai toisin päin.
Kaikki tämä tekee meistä kiireisiä, näennäisesti tehokkaita.
Pitää ehtiä moneen paikkaan ja multitaskaus on itsestään selvyys. Ja auta
armias, jos et pysy vauhdissa mukana, olet auttamattomasti pihalla tai ainakin
todella epäilyttävä. Kuka nyt tuollaisen kanssa haluaisi tehdä töitä?
Mistä moinen tahti tulee? Muistan ajan, kun käytössä oli
faxi (huomattavasti nopeampi kuin posti joka oli se toinen vaihtoehto). Kuinka
ihmeessä olemme silloin voineet hoitaa mitään? Odotellessa faxin vastausta tuli
tehtyä muuta. Oli normaalia odottaa. Mutta tänä päivänä jos sähköpostiin ei vastaa
minuuteissa tulee samaa viestiä uudestaan. Puhumattakaan jos puhelimeen ei vastaa
heti. Se soi ja soi ja soi…
Todellisuudessa hommat eivät etene sen nopeammin, turhaa
postittelua ja postailua on niin paljon, että olennaisen löytämiseen menee
aikaa. Ja tärkeät viestit katoavat muiden viidakkoon sekunnissa. Ajatuksesta on
tullut todella pätkittäistä ja punaisesta langasta kiinnisaamiseen menee turhaa
aikaa.
Mitä jos tahti muutettaisiinkin rauhallisemmaksi? Ihmiset
voisivat tehdä työt omalla tahdillaan? Elää omassa luontaisessa rytmissään?
Onko se utopistinen haave?
Onneksi on tulossa erilaisia mahdollisuuksia tehdä
työtä; etänä, verkon välityksellä mistä vain. Mutta monesti silloinkin kiire ja
toisen rytmin mukaisuus aiheuttaa painetta.
Sama kiire tarttuu myös muuhunkin tekemiseen. Heti… mulle… kaikki…
tänne… nyt…
Tutuu että elämä menee ohi ja aina jossain muualla tapahtuu
jotain missä olisi pitänyt olla osallisena. FOMO eli fear of missing out,
jostain paitsi jäämisen pelko iskee. Kuinka käsittämättömältä tämä kuulostaakaan,
mutta kuinka totta se onkaan. Olet ystävien kanssa viettämässä iltaa pitkästä
aikaa ja yhtäkkiä kaikki on puhelimiensa kanssa jossain muualla. Koko ajan
jossain sattuu jotain kivaa ja kaikkialla ei voi olla yhtä aikaa. Sehän on ihan
selvää meistä kaikista, mutta silti haluamme olla jossain muualla kuin missä olemme
juuri nyt.
Syy minusta tähän on työssä opittu aika käsitys. Jos pysähtyisimme nauttimaan vaan tästä hetkestä ja ottaisimme ilolla vastaan ne yllätykset, jota elämä tuo meille aina siinä hetkessä. Ex tempore tempaukset ovat monesti ne parhaat jutut; et ole ehtinyt miettiä mitä sitten tai mitä tämän tilalla.
Anna itsellesi aikaa juuri sen verran kun tarvitset, ainakin
yksityiselämässäsi, kaikki tulee tehtyä kun oikea aika on ja turhat jää tekemättä.
Kommentit
Lähetä kommentti