MINÄ, MINÄ, MINÄ...
Vaikka usein nostankin esiin itsensä kuuntelemista, oman itsensä
arvostusta ja omien rajojen sekä oikeuksien asettamista ja penäämistä, se ei
tarkoita, että muista ei tarvitse välittää. Itsensä huomioiminen ei tarkoita
itsekkyyttä tai toisten arvostamattomuutta, vaan itsensä ja sitä kautta muidenkin
arvostamista.
Me kaikki olemme arvokkaita, vaikka kaikkien kanssa ei sielujen
sympatia kukikkaan ja välillä menee hermot ihan pikku jutuista. Se on
inhimillistä. Mutta jos ei arvosta muita, ei voi aidosti arvostaa itseäänkään.
Kuinka niin? Itse koen monesti, että ihmisten välittäminen rajoittuu
vain omaan itseensä ja mahdollisesti lähipiiriin. Mutta jotta voisimme elää tällä
pallolla niin että voisimme paremmin, tulisi kaikkien miettiä tekojensa tai
tekemättä jättämisiensä seurauksia.
Isossa mittakaavassa, tämän hetken ympäristö- /
ilmastokeskustelu koskettaa myös huomioonottamista. Jos mennään koko ajan
voitto tai tulos edellä, ilman että ajatellaan mitä saavutusten seurauksena on
jouduttu uhraamaan tai menettämään. Tuloksena voi olla pitkällä jänteellä
jotain sellaista, jota ei voidakaan enää palauttaa.
Sama pätee pienemmässä mittakaavassakin, ihan jokaisen
meidän omassa arkisissa toimissamme. Kun heitän roskan ajattelematta, eihän tää
yksi roska tee mitään, niin vuosien saatossa vuori kasvaa ja sitten tekoset ovatkin
jo selkeämmin nähtävissä. Sama toteutuu myös kommunikaatiossa; ajattelemattomasti
sanottu juttu voikin olla ”roska” tai satuttavaa toiselle ja sama kiertokulu
alkaa kasata kuormaa ihmisten väliseen suhteeseen. Monella meillä on
norsunmuisti, ja jos ei ihan konkreettisesti, niin ainakin tunnetasolla.
Jo pelkästään se, että ei arvosta toisen aikaa, kertoo
itsekkyydestä. Jättää tulematta sovittuun tapaamiseen tai peruuttaa
viimeminuuteilla, ei ole kenestäkään itsestään mukavaa, miksi se sitten olisi
toisesta? Tämän päivän viestimet mahdollistavat 24/7 kommunikaation, joten
ajatellaan että riittää että laitan viestin; ”En pääse nyt” hetkeä ennen
tapaamista. Joskus se voi ollakin ihan riittävä viesti, mutta entä jos toinen
on varannut varta vasten aikaa tapaamiseen ja siirtänyt sitä varten muita juttuja
toiseen hetkeen? Arvostanut tapaamistanne niin paljon, että on huomioinut sinua
varaamalla aikaansa juuri sinulle?
Työssäni näen sen, vaikka unohtuneina varauksien perumisina.
”En vain jostain syystä ehtinyt tai muistanut että minun piti ollakin jossain
toisaalla tai jotain muuta tuli tilalle.” Mutta tämä ajattelemattomuus voi
viedä paikan joltain toiselta. Tekojemme vaikutukset toimivat aina
kiertokulkuna, moni asia vaikuttaa toiseen.
Hyväkin ystävyys kärsii, jos toista ei siinä arvosteta.
Toisen huomioon ottaminen lähtee myös toisen ajan ja läsnäolon / panostuksen
arvostuksesta. Vastavuoroisuus on iso tekijä ystävyydessä. Jos vuorovaikutus
perustuu toisen joustavuuteen tai toisen suurempaan tarpeeseen, ystävyys ei
syvene vaan päinvastoin muuttuu pintapuoliseksi. Jos tietää että toinen ei arvosta,
omakin arvostus toista kohti laskee tai loppuu kokonaan.
Jos pyrkisimme ajattelemaan tekojamme ja niiden seurauksia ”tee
niin kuin haluat itsellesi tehtävän”-ajattelun pohjalta, kaikkien mukavuus paranee.
Keskittyisimme olennaiseen, sataan suuntaan hötkyilemisen sijaan. Arvottaisimme
toisiamme ja miettisimme hieman, onko jokin tarpeellista vai ei?
Loppupelissä harva meistä on niin itseriittoinen, että ei
muita ihmisiä tarvitsisi tai kaipaisi. Todellisuudessa kannattaa panostaa
sellaisiin asioihin ja ihmisiin, jotka ovat omien arvojen mukaisia. Joiden kanssa
vuorovaikutuksesta saa ja voi antaa vastavuoroisesti toisella jotain, jolla on
arvoa, molemmille. Pienistä puroista kasvaa vuoria ja yhteistyössä on oikeasti
voimaa.
Kommentit
Lähetä kommentti