PISTE


Rakastan kirjoja ja sanakirja on yksi hauskimmista kirjoista, vanhat sellaiset varsinkin. Mitä mikin sana on merkinnyt ja kuinka merkitys on muuttunut ajan saatossa. Sanojen lisäksi välimerkit ovat olleet aina yksi kiinnostava juttu, kuinka yhdellä merkillä voi sanoa niin paljon. Koko lauseen merkitys voi muuttua välimerkeillä? Pysähdyin ajattelemaan pistettä.

Pistettä kuvataan seuraavasti: välimerkki, joka päättää virkkeen, nollauloitteinen, avaruudellista sijaintia merkitsevä objekti, pelissä käytetty mittayksikkö, jolla mitataan pelaajien paremmuutta keskenään. Suomen sanakirja puolestaan kertoo, että piste on ympäristöstään erottuva pieni (pyöreä) kohta, täplä, pilkku näiden edellisten määreiden lisäksi. Ja tietty vielä paljon muutakin, pistehän on osana useassa yhdyssanassa.




Kuinka niin pienellä asialla kuin piste, voi olla niin monta merkitystä?
Monesti reitti alkaa pisteestä ja johtaa toiseen, pisteellä merkitään paikkoja kartalla ja ollaan monesti siinä pisteessä… siis missä?

Kun kuvataan keskittymistä usein sitä kuvaa piste, focus. Meditoidessa keskitytään usein pisteeseen. Kaikki tämä ja paljon muuta tapahtuu pienen rinkulan, jonka keskus on ummessa, ympärillä. Olen usein miettinyt välimerkkien voimaa. Jos pilkku on se, joka jakaa, antaa aikaa miettiä osia, piste on puolestaan jotain lopullista. Ja siksi varmaan monissa asioissa tullaan (siihen) pisteeseen, loppuun tai alkuun. Asteikon lukemat ovat usein pisteitä ja monta asiaa mitataan pisteillä.

Voisiko piste olla se helpoin tapa merkitä, että minä olen tässä? Pisteessä on kaikki, pyöreän muodon päättymätön kehä, ei alkua ei loppua. Sen voima onkin siinä, että se sisältää kaiken, pysähtyy paikalleen. Onko piste mindfullnessia parhaimmillaan?  Voimakkaasti läsnä olevana juuri tässä; hetkessä, paikassa ja tilassa.



Onko siksi meditatiivista keskittyä tuijottamaan pistettä, jossa ei ole häiritseviä ja katsetta harhauttavia ulokkeita? Jos näin on, niin silloin piste on yksi tärkeimmistä asioista, joka tuo meidät olennaisen ääreen; tietoiseen läsnäoloon.
Jotta voisimme pysähtyä, on sekavan tekemisen loputtava, asetuttava aloilleen ja keskityttävä olennaiseen. Siihen mitä juuri tekee. Tietoinen tekeminen on se piste, jonka ympärillä ajatuksemme ja tekomme ovat juuri siinä hetkessä.

Voit alkaa harjoitella tietoista läsnäolevaa olemista sillä, että tuijottaa kuvitteellista pistettä. Tuntien samalla keskittymisen ja vähitellen sulkien pois muun mielen harhailun ja ulkoisen hälinän. Vähitellen huomaa keskittymisen parantuvan, fokusoituvan juuri siihen mihin ajatuksen keskität. Näin voit alkaa siirtää samaa ajattelua muuhunkin tekemiseen.



Kun kävelet, niin keskityt siihen. Miltä askel tuntuu, miltä ilma, lämpö, valo ja niiden määrä ja voimakkuus tuntuu? Askel askeleelta tietoinen mieli rauhoittuu ja alat nauttia liikkeestä ja tunteesta, jota se aiheuttaa. Syntyy rytmiikka, kuin jono pisteitä, hetkiä/ askelia. Syvä rauha valtaa mielen, kun kaikki turha melu vaimenee.

Kun kehittyy ulkoisen pois sulkemisessa, läsnä oleva oleminen alkaa muuttua osaksi kaikkia arkipäiväisiä tekemisiä. Tekeminen tuntuu mielekkäältä ja meditatiiviselta, vaikka se olisi ihan tavallisia arkisia asioita. Pisteiden antamisen tarve vähenee, en enää ole arvoa mitata määrää tai laatua, kun keskittyy tekemiseen ja tekee parhaansa tässä hetkessä.

Menettääkö silloin piste merkityksensä, voimansa? 
Onko ympyrä täyttynyt ja se voi vaan olla läsnä tässä hetkessä? 

Toivottavasti niin, sillä silloin olemme kaikkein isompien asioiden äärellä. Olemme juuri sellaisia kuin olemme, riittäviä tällaisina, ilman pisteiden laskemista. Tietoinen läsnäolo laskee stressiä, tuo rauhaa ja tyyneyttä kohdata asiat, ihmiset, tilanteet sellaisina kuin ne ovat. Ilman pisteitä.

Löydä oma pisteesi ja pysähdy siihen, nauti läsnäolosta ja oikeudesta olla juuri sinä. Piste.



Kommentit

Lähetä kommentti

Suositut tekstit