TON
Ton-pääte sanoissa, kun jokin ei ole jotain. Olen viikon
pyöritellyt mielessä erilaisia ton-pääteisiä sanoja ja ajatuksia… toimeton,
saamaton, voimaton, onneton, iloton... ton ja ton.
Tonneittain painolastia, joka tulee hyviin asioihin pelkän
ton-pääteen ansiosta. Jos äskeiset sanat olisivatkin perusmuodossaan; toimi,
saada, voima, onni, ilo fiilis olisi aivan eri. Ja kun muistelin että vastaava
ilmiö englanniksi olisi less-pääte.
Meillä siis lisätään painoa puutteellisuudesta ton-päätteellä,
kun englanniksi sanaa vähennetään less lisällä. Lopulliselta kuulostava ton-pääte
lyö leimansa, jossa on raskasta olla.
Kyseessähän oikeasti on vähennys eikä lisäys, vaikka minusta
tuntuu, että ton kuulostaa painavalta raskaalta lopussa, kun less taas
kuulostaa keveältä, vähemmältä, mutta ei niin negatiivisessa mielessä.
Onko toimeton ilman toimintaa vai vähemmän toimiva? Minusta
ton tekee asiasta yksiselitteisen, ihan kuin toimintaa ei enää olisi. Tila
olisi pysyvä tila, ei hetki, jolloin jostain on hieman vajetta. Silloin olisimme
less tilassa, vähemmän kuin normaalisti.
Johtuuko tämäkin puoli tyhjä/ puoli täysi ajattelusta? Vai
suomalaisesta melankoliasta? Ympärillä ja omassa elämässä näitä ton tunteita
tuntuu nyt muutosta täynnä olevassa keväässä. Moni asia ja tilanne tuntuu
pysähtyneeltä ja jumittavalta, ton-tilalta. Onko mitään mihin enää tarrata?
Onko lähtötaso ollut se maksimaalinen tila, josta voidaan vaan
tulla alaspäin kohti heikompaa? Onko kyseessä aina tila, jossa joutuu luopumaan
jostain pysyvästi? Olemaan vähemmän tai kokonaan ilman.
Onnellinen tai onneton, omistaa
onnea tai olla kokonaan ilman sitä. Näinkö se menee? Ehei, en usko, että se on
näin. Välillä jotain on aina enemmän tai vähemmän. Perusolotila on jossain siinä
keskellä.
Harmi kun tälle, sopivasti, tilalle ei ole mitään sanaa; sitä
on joko onnellinen tai ihan ok tai onneton.
Ja ihan ok latistaa ja tasapäistää kaiken, harmaaksi mössöksi.
Ja silti tilanne on silloin hyvä, ei tasapaksu. En suostu, että elämä on ihan
ok, se on arjessaankin tasaisena enemmän kuin ok.
Jos päätänkin alkaa ajattelemaan näistä aiheista
less-ajatuksella. Nyt vaan jotain on vähemmän jotain kuin normaalisti ja sehän tarkoittaa,
että tilanne voi helposti kasvaa takaisin siihen mitä joskus on ollut. Tai
vielä runsaammaksi. Todellisuudessa ton-tilan tulisi olla lupaus paremmasta. Elämä on enemmän.
Ton tila antaa luvan olla vähän hitaammalla, kuulostella, pysähtyä hetkeen. Pysähtyä muistamaan tilan, jolloin asiat olivat hieman enemmän.
Monesti asioista ja tilanteista tulee itsestäänselvyyksiä ja niiden arvo
unohtuu. Pieni pysäytys pitää arvon paikallaan.
Ja tästä eteenpäin pyrinkin käyttämään
ton-päätettä vai huonommissa tilanteissa, joista voin ilolla luopua; kiireetön,
huoleton, väsymätön, raivoton.
Sinne se sopii, näitä ilman voin ihan hyvin
elää.
Taas aivan loistavaa ajattelua. Kiitos!
VastaaPoistaVoi kiitos, tämä lämmittää (kelin lisäksi) kirjoittajan mieltä.
VastaaPoista