TON



Ton-pääte sanoissa, kun jokin ei ole jotain. Olen viikon pyöritellyt mielessä erilaisia ton-pääteisiä sanoja ja ajatuksia… toimeton, saamaton, voimaton, onneton, iloton... ton ja ton.

Tonneittain painolastia, joka tulee hyviin asioihin pelkän ton-pääteen ansiosta. Jos äskeiset sanat olisivatkin perusmuodossaan; toimi, saada, voima, onni, ilo fiilis olisi aivan eri. Ja kun muistelin että vastaava ilmiö englanniksi olisi less-pääte.



Meillä siis lisätään painoa puutteellisuudesta ton-päätteellä, kun englanniksi sanaa vähennetään less lisällä. Lopulliselta kuulostava ton-pääte lyö leimansa, jossa on raskasta olla.

Kyseessähän oikeasti on vähennys eikä lisäys, vaikka minusta tuntuu, että ton kuulostaa painavalta raskaalta lopussa, kun less taas kuulostaa keveältä, vähemmältä, mutta ei niin negatiivisessa mielessä.
Onko toimeton ilman toimintaa vai vähemmän toimiva? Minusta ton tekee asiasta yksiselitteisen, ihan kuin toimintaa ei enää olisi. Tila olisi pysyvä tila, ei hetki, jolloin jostain on hieman vajetta. Silloin olisimme less tilassa, vähemmän kuin normaalisti.

Johtuuko tämäkin puoli tyhjä/ puoli täysi ajattelusta? Vai suomalaisesta melankoliasta? Ympärillä ja omassa elämässä näitä ton tunteita tuntuu nyt muutosta täynnä olevassa keväässä. Moni asia ja tilanne tuntuu pysähtyneeltä ja jumittavalta, ton-tilalta. Onko mitään mihin enää tarrata?


Onko lähtötaso ollut se maksimaalinen tila, josta voidaan vaan tulla alaspäin kohti heikompaa? Onko kyseessä aina tila, jossa joutuu luopumaan jostain pysyvästi? Olemaan vähemmän tai kokonaan ilman. 
Onnellinen tai onneton, omistaa onnea tai olla kokonaan ilman sitä. Näinkö se menee? Ehei, en usko, että se on näin. Välillä jotain on aina enemmän tai vähemmän. Perusolotila on jossain siinä keskellä.

Harmi kun tälle, sopivasti, tilalle ei ole mitään sanaa; sitä on joko onnellinen tai ihan ok tai onneton.
Ja ihan ok latistaa ja tasapäistää kaiken, harmaaksi mössöksi. Ja silti tilanne on silloin hyvä, ei tasapaksu. En suostu, että elämä on ihan ok, se on arjessaankin tasaisena enemmän kuin ok.


Jos päätänkin alkaa ajattelemaan näistä aiheista less-ajatuksella. Nyt vaan jotain on vähemmän jotain kuin normaalisti ja sehän tarkoittaa, että tilanne voi helposti kasvaa takaisin siihen mitä joskus on ollut. Tai vielä runsaammaksi. Todellisuudessa ton-tilan tulisi olla lupaus paremmasta. Elämä on enemmän.

Ton tila antaa luvan olla vähän hitaammalla, kuulostella, pysähtyä hetkeen. Pysähtyä muistamaan tilan, jolloin asiat olivat hieman enemmän. Monesti asioista ja tilanteista tulee itsestäänselvyyksiä ja niiden arvo unohtuu. Pieni pysäytys pitää arvon paikallaan. 
Ja tästä eteenpäin pyrinkin käyttämään ton-päätettä vai huonommissa tilanteissa, joista voin ilolla luopua; kiireetön, huoleton, väsymätön, raivoton. 
Sinne se sopii, näitä ilman voin ihan hyvin elää.




Kommentit

  1. Taas aivan loistavaa ajattelua. Kiitos!

    VastaaPoista
  2. Voi kiitos, tämä lämmittää (kelin lisäksi) kirjoittajan mieltä.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit