MÄ HALUUN
On se, mitä monesti kuulee vaikka kaupassa, kun jollain pienellä
ihmisellä (tai vähän isommallakin) on tahtotila saada jotain NYT… Tai sitten se
on se ääni pään sisällä … mä haluun, mä haluun…
Halu on vahva vietti, joka saa meidän toimimaan aika
nopeasti. Halutaan ruokaa kun on nälkä, halutaan unta kun väsyttää, halutaan
ratkaisua kun on ongelma. Haluta voi melkein mitä vaan.
Osa haluista on yleensä mahdollista ja hyväkin täyttää aika
nopeasti, ettei elimistö lakkaa toimimasta tai ala toimia väärin. Mutta meillä
on myös paljon haluja, joita emme oikeasti ehkä haluakkaan. Meidän vain odotetaan haluta
asioita, tuotteita, jopa olotiloja. On epätrendikästä olla väärän näköinen tai
tulla nähdyksi jonkin väärän tuotteen tai tavan kanssa. Väärin tunteminenkin voi olla jotain, mitä ei pitäisi haluta tuntea. Ei myöskään saa haluta
jotain, mikä on poissa muodista tai koetaan epäjoksikin. Epäsuosittu, epäeettinen,
epäsosiaalinen, epäekologinen; listaa voi jatkaa iäisyyden. Onko lopputuloksena
epäihminen? Valinta on vaikkea, vai onko?
Kuka määrittää mitä tulee haluta? Media, lehdet,
mainonta ja ihmiset ympärillä. Meitä kaikkia työnnetään samaan suppiloon, jonka
toisesta päästä toivotaan tulevan ajanhermolla olevia, massan mukana meneviä,
mutta kuitenkin individuaaleja yksilöitä. Emmekö voi tai osaa itse päättää mikä on
meille hyväksi haluta?
Jos markkinamiehiltä ja -naisilta kysytään, niin ei. Media
tietää kuinka voit tulla paremmaksi, suositummaksi ja halutummaksi. Täytyy
näkyä ja kuulua, osallistua ja vaikuttaa sekä tietenkin olla mukana ajan virrassa, mutta onko se oikeasti näin?
Itse uskon että jos ihminen jaksaa pysähtyä oman itsensä
äärelle, kaikessa rauhassa, kuuntelemaan omaa sisintään, vastaus tähänkin
tulee. Mitä minä oikeasti haluan? Se että haluaakin jotain muuta kuin tässä hetkessä
pitäisi, on ihan ok. Se mitä haluaa, pitäisi parantaa meidän olotilaamme, satuttamatta tai loukkaamatta toista tai itseään.
Mielestäni kun ihminen on tasapainossa itsensä ja muun maailman
kanssa, turhan haluaminen jää taustalle ja oikeat, tärkeät halut nousevat pintaan.
Koska vähempi on parempi, itseensä ja omaan hyvinvointiin panostaminen alkaa
siitä, että keskittyy siihen pieneen ääneen sisällään ja omaan tarpeeseensa, eikä muiden luomien tarpeiden ympärille. Loppujen lopuksi emme tarvitse paljoakaan.
Elintoiminnot pelaavat vähemmällä, kuin viimeisimmällä trendiravinnolla tai -lisillä, laadukkaan unen saa siihen rauhoittumalla ajan kanssa ilman erikoispatjoja
ja -peittoja, stressi poistuu, kun rytmittää elämän omalle taajuudelleen ja
yrittää saattaa sen arkiseen aherrukseen sopivaksi. Tekee omanitsensä näköisiä ja oloisia valintoja.
Jos töitä on tehtävä, jotta saisi elannon, kuten meidän
suurimman osan täytyy, tulee oman vapaa-ajan käyttö aina vaan arvokkaammaksi.
Olisiko järkevämpää rauhoittua omien läheistensä kanssa ilman mediaa, jakaen asioita
tälle omalle pienelle ryhmälle eikä jollekin sivustolle? Kävellä hetki
katsellen ympärilleen ilman kiirettä. Olemalla läsnä tässä hetkessä. Tehdä jotain sellaista,
josta puuttuu suorittamisen paine ja tuloksen saavuttaminen, antaa itselleen ja
rakkaimmilleen aikaa vaan olla? Jos minulta kysytään, niin ehdottomasti KYLLÄ.
Sillä pohjimmiltaan, jos aidosti jotain haluaa, on valmis
sitoutumaan sen saavuttamiseen, ilman vippaskonsteja tai oikoreittejä. Monet
tavoittelemisen arvoiset asian vaativat aikaa ja työtä: uusi unirytmi,
stressitön mieli, kivuton keho tai hyvinvoivempi ulkomuoto. Tarvitsee vain tietää
mitä aidosti haluaa ja olla valmis panostamaan siihen. Valitsee itselleen
sopivan keinon, jossa mieli ehtii tottua muutokseen ja keho saa aikaa oppia
uuden tavan elää. Ja ennen kuin huomaakaan, jotain pientä alkaa tapahtua,
muuttua. Halusta alkaa tulla totta.
Taas niin hyvää ajattelua! <3
VastaaPoista