MÄ HALUUN

On se, mitä monesti kuulee vaikka kaupassa, kun jollain pienellä ihmisellä (tai vähän isommallakin) on tahtotila saada jotain NYT… Tai sitten se on se ääni pään sisällä … mä haluun, mä haluun…

Halu on vahva vietti, joka saa meidän toimimaan aika nopeasti. Halutaan ruokaa kun on nälkä, halutaan unta kun väsyttää, halutaan ratkaisua kun on ongelma. Haluta voi melkein mitä vaan.

Osa haluista on yleensä mahdollista ja hyväkin täyttää aika nopeasti, ettei elimistö lakkaa toimimasta tai ala toimia väärin. Mutta meillä on myös paljon haluja, joita emme oikeasti ehkä haluakkaan. Meidän vain odotetaan haluta asioita, tuotteita, jopa olotiloja. On epätrendikästä olla väärän näköinen tai tulla nähdyksi jonkin väärän tuotteen tai tavan kanssa. Väärin tunteminenkin voi olla jotain, mitä ei pitäisi haluta tuntea. Ei myöskään saa haluta jotain, mikä on poissa muodista tai koetaan epäjoksikin. Epäsuosittu, epäeettinen, epäsosiaalinen, epäekologinen; listaa voi jatkaa iäisyyden. Onko lopputuloksena epäihminen? Valinta on vaikkea, vai onko?

Kuka määrittää mitä tulee haluta? Media, lehdet, mainonta ja ihmiset ympärillä. Meitä kaikkia työnnetään samaan suppiloon, jonka toisesta päästä toivotaan tulevan ajanhermolla olevia, massan mukana meneviä, mutta kuitenkin individuaaleja yksilöitä. Emmekö voi tai osaa itse päättää mikä on meille hyväksi haluta?

Jos markkinamiehiltä ja -naisilta kysytään, niin ei. Media tietää kuinka voit tulla paremmaksi, suositummaksi ja halutummaksi. Täytyy näkyä ja kuulua, osallistua ja vaikuttaa sekä tietenkin olla mukana ajan virrassa, mutta onko se oikeasti näin?

Itse uskon että jos ihminen jaksaa pysähtyä oman itsensä äärelle, kaikessa rauhassa, kuuntelemaan omaa sisintään, vastaus tähänkin tulee. Mitä minä oikeasti haluan? Se että haluaakin jotain muuta kuin tässä hetkessä pitäisi, on ihan ok. Se mitä haluaa, pitäisi parantaa meidän olotilaamme, satuttamatta tai loukkaamatta toista tai itseään.

Mielestäni kun ihminen on tasapainossa itsensä ja muun maailman kanssa, turhan haluaminen jää taustalle ja oikeat, tärkeät halut nousevat pintaan. Koska vähempi on parempi, itseensä ja omaan hyvinvointiin panostaminen alkaa siitä, että keskittyy siihen pieneen ääneen sisällään ja omaan tarpeeseensa, eikä muiden luomien tarpeiden ympärille. Loppujen lopuksi emme tarvitse paljoakaan. Elintoiminnot pelaavat vähemmällä, kuin viimeisimmällä trendiravinnolla tai -lisillä, laadukkaan unen saa siihen rauhoittumalla ajan kanssa ilman erikoispatjoja ja -peittoja, stressi poistuu, kun rytmittää elämän omalle taajuudelleen ja yrittää saattaa sen arkiseen aherrukseen sopivaksi. Tekee omanitsensä näköisiä ja oloisia valintoja.

Jos töitä on tehtävä, jotta saisi elannon, kuten meidän suurimman osan täytyy, tulee oman vapaa-ajan käyttö aina vaan arvokkaammaksi. Olisiko järkevämpää rauhoittua omien läheistensä kanssa ilman mediaa, jakaen asioita tälle omalle pienelle ryhmälle eikä jollekin sivustolle? Kävellä hetki katsellen ympärilleen ilman kiirettä. Olemalla läsnä tässä hetkessä. Tehdä jotain sellaista, josta puuttuu suorittamisen paine ja tuloksen saavuttaminen, antaa itselleen ja rakkaimmilleen aikaa vaan olla? Jos minulta kysytään, niin ehdottomasti KYLLÄ.

Sillä pohjimmiltaan, jos aidosti jotain haluaa, on valmis sitoutumaan sen saavuttamiseen, ilman vippaskonsteja tai oikoreittejä. Monet tavoittelemisen arvoiset asian vaativat aikaa ja työtä: uusi unirytmi, stressitön mieli, kivuton keho tai hyvinvoivempi ulkomuoto. Tarvitsee vain tietää mitä aidosti haluaa ja olla valmis panostamaan siihen. Valitsee itselleen sopivan keinon, jossa mieli ehtii tottua muutokseen ja keho saa aikaa oppia uuden tavan elää. Ja ennen kuin huomaakaan, jotain pientä alkaa tapahtua, muuttua. Halusta alkaa tulla totta.